sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tältä kun saisi näyttämään

Tapetit tuli valittua, mutta silti tuntui, että oli vaikea hahmottaa kahden kamarin ja tuvan ympärillä pyöriviä ideoita kokonaisuutena. Lähdinkin omien ja netistä kaapattujen kuvien kera kokoamaan haja-ajatuksiani ja Mikon kanssa käytyjä keskusteluja yhteen. Minkälainen tunnelma olisi tuvassa, entä kirjastokamarissa tai makuukamarissa? Kuin huomaamatta ajatukset ovatkin vuosien varrella kai jäsentyneet aika pitkälle: kuvia kerätessäni huomasin, että taidan sittenkin tietää, mikä fiilis kussakin huoneessa olisi kiva.

Tupa:


Tuvan kantavia ajatuksia ovat sinivalkoiset astiamme, valkoinen puolipaneeli, Högforsin kylkeen kaakeloitava keittiönurkkaus, syksyllä naapureilta saatu keittiökaappi ja arkiruuanlaittoa helpottava kaasuliesi. Ja näiden lisäksi tietysti monta räsymattoa.

Kirjastokamari:


Kirjastohuoneen sydän on koboltinsininen kakluuni, josta Mikon kanssa olemme haaveilleet jo 5 vuotta. Saa nähdä toteutuuko talon kallein sisustuselementti oikeasti. Edullisempi vaihtoehto on maalattu pönttis. Seinälle tulee mm. oman saaren kartta ja kalusteissa on puun sävyjä. Yllä näkyvät kankaat, jotka olen jo hankkinut kahden nojatuolin verhoiluun. 

Makuukamari:


Makuukamariin tulee toinen uuni -voi olla vain pönttöuunikin - ja näillä näkymin tummin tapetti. Sen vastapainoksi haluaisin jonkin utuisemman sävyn tuomaan vähän hempeyttä. Roosaa? Ja pitsiä olla pitää! Mitäs jos maalaisin erään murhetta aiheuttavan möhkön senkin (muistattekohan sitä?) myös roosalla, jotta kaluste saisi jatkaa täällä elämäänsä?

Jokaiseen huoneeseen haluan loihtia oman tunnelmansa. Mutta löytyykö tästä mitään punaista lankaa, sitä en vielä tiedä... Omaa makua ja intuitiota tässä pitää tietysti eniten seurata, mutta otan ilomielin tässä vaiheessa kaikki parannusehdotukset vastaan! 

Ja tähän loppuun vielä yksi kuva, joka ei mahtunut kollaaseihin: Mikon viime kesänä Kroatiasta sukeltama jättisimpukka. Se pääsee kunniapaikalle kirjastohuoneeseen tai miksei kamariinkin. Siihen korvansa painamalla voi vaikka tuudittaa itsensä uneen valtamerten kuohuessa :).


Kyllä kuvien koostaminen vaan kannatti. Abstraktit ajatukset ovat kivalla tavalla astetta konkreettisempia, varsinkin, kun kollaaseissa on mukana monia omia kalusteita ja esineitä. 


Suunnittelusunnuntaita!



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tapetit testissä

Viime viikot ovat vierähtäneet erinäisissä poikien asioissa. Kiireettömän ajan antaminen heidän juttuihinsa on tuntunut tärkeältä nyt, kun vielä molemmat asuvat kotona ja miettivät tulevaisuuttaan. Ja onhan se mahtavaa, että äidin apu ja keskustelukumppanuus kelpaa! Mutta on minulla vähän Villa Idur -raportoitavaakin, eli mennään siihen. Ei, jäille emme ole vielä uskaltautuneet, mutta talven suunnitteluajan olen yrittänyt hyödyntää.


Olen nähnyt paljon vaivaa löytääkseni a) tupaan ja kahteen kamariin mieleiset tapetit ja b) selvittääkseni, ovatko haluamani tapettimallit hengittäviä. Ikävä kyllä moni vanhan talon remppaaja törmää tilanteeseen, etteivät myyjätkään tiedä, ovatko tapetit oikeasti hengittäviä. Kun hirsitalon haluaa kunnostaa hengittäväksi, ei kannata viimeisessä pintakerroksessa fuskata, eli kosteutta läpäisevät tapetit ovat hakusessa.

Ikäväkseni viime vuonna löytämäni tapetit, (ks. täältä), osoittautuivat vesitiiviiksi. Mikä pettymys! Ne olivat mielestäni täydelliset, mutta kun lähdin tekemään mallipaloille Panu Kailan oppien mukaista yksinkertaista vesitestiä, huomasin, ettei vesi mene läpi, vaikka kuinka lilluttaisin vesilammikkoa palojeni päällä. Onni onnettomuudessa oli, etten ollut lähtenyt tilailemaan vielä mitään, huh.

Valmistajien sivuilta tietoa tapettien materiaaleista ja hengittävyydestä on tarjolla huonosti. Tilanne ei näyttänyt sen ruusuisemmalta, kun luin Juurrutus-blogista postauksen paperitapettien vesitesteistä. Yllättävää kyllä kirjoittajalla vain pieni osa perinnetapeteiksi luettavista paperitapeteistakaan läpäisi testin.

Tapettitalon (Pihlgren&Ritolan) sekä Lim&Handtryckin tapetit ovat tunnetusti juuri oikeanlaisia teknisessä mielessä - ja kauniitakin - mutta ikävä kyllä näistä malleista ei ole löytynyt sitä ykkössuosikkia juuri meille.

No, löysin sitten ihan kotimaisen, suht uuden ja paperisen Vanaja-malliston, joka on tehty viime vuosisadan vaihteen mallien mukaan. Olisin voinut lyödä vetoa, että tapetit ovat muovipinnoitettuja, mutta päätin kysyä asiaa tehtaalta (myyjä ei tiennyt). Tehtaalta väitettiin, että pinnoitetta ei ole, joten kävin lainaamassa tapettikansion kotiin.


Oman käden oikeudella tipautin lainakansion suosikkitapettiini vettä ja jätin vesilasin päälle. 45 minuutin jälkeen menin katsomaan ja täydeksi hämmästyksekseni vesi oli mennyt kokonaan läpi! Vielä on toivoa, että nykypäivänäkin osataan valmistaa hengittäviä perinnetapetteja. K-Raudan Vanajasta tuli vakavasti harkittava vaihtoehto. Makuukamariin voisi sopia tällainen vähän tummempi.



Koska kaikkein eniten olen mieltynyt muutamaan Duron paperitapettiin, päätin tilata koepaloja useammastakin eri tapetista. Ja ah, vesi menee niistä läpi, se MENEE LÄPI!


Yllätyksekseni Mikko tykästyi näihin kahteen Duro-tapettiin (yllä ja alla), joista itsekin pidän. Alla oleva "Lovisa Vit" on vähän yltiöpäinen, mutta kyllähän se sopisi tuvan seiniin valkoisten puolipaneelien kanssa...



Vielä ei olla tapetointivaiheessa, mutta sain mielenrauhan ja sehän on kaikkien kannalta hyvä juttu :).

Jalat maassa, pää tapettitaivaassa,



sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Verhoilua, viiskytlukua ja itsearviointi

 

On ilo esitellä vastavalmistunut verhoiluprojektini. Se otti melkein vuoden, huh! En ihmettele, että verhoilu on kallista, vaikka toki amatöörillä aikaa tuhraantuu yksityiskohtiin enemmän kuin ammattilaisella ja välillä projekti jää tuskatauolle. No mutta, olen löytänyt ihanan harrastuksen, joka sopivasti haastaa.

50-luvun tuolit ostin huutokaupasta ykköskotia varten - ja harjoittelua varten, sillä tuolien malli on vielä astetta helpompi kuin mikä minua odottaa seuraavissa, Iduriin kunnostettavissa, käsinojallisissa tuoleissa. Pyrin huolellisuuteen ja työstin kahta tuolia samanaikaisesti, jotta niistä tulisi identtiset, ei harjoittelu- ja priimaversiota erikseen.

Tästä lähdettiin liikkeelle: 2 tuolia 40 eurolla + kuljetuskulut:


(kuvat: Bukowski)


Tuolit oli verhoiltu ruskealla plyyshikankaalla (yök) huolimattomasti (hah, amatöörin tekosia). Aloitin purkamalla kankaan ja sen alla olevan aluskankaan. Tässä vaiheessa projektia iski ensimmäinen väsähdys ja ranneongelmat, kun irrottelin 1000 niittiä ja 100 nastaa...



Olin varautunut purkamaan kaikki täytteet, mutta pehmusteet olivatkin ok, samoin jouset käyttökelpoiset. Harmi, etten huomannut kuvata tuoleja alhaalta päin, sillä suurin ongelma olivat huonosti kiinnitetyt satulavyöt, minkä seurauksena tuolinpohjat pullottivat alaspäin rumasti. Tuolit olivat myös siksi istumakelvottomat.

Onnistuin hyödyntämään vanhat jouset sekä kiinnittämään uudet satulavyöt päälipehmusteita purkamatta. (Tällaista oikaisua ei kyllä ammattilainen tekisi periaatteesta.) Sain kuin sainkin jouset kiristymään ja alapinnan litteäksi. Satulavöiden kiristys on kriittisin vaihe, koska sen epäonnistuessa koko projekti menee pieleen.    


- Kestääkö vielä pitkään?


Seuraavaksi juuttikankaat tuolien pohjaan ja vähän lisätäytettä selkäpuolelle.


Päälle valkaisematon lakanakangas, jonka laittaminen on jo päälikankaan varalta hyvää harjoittelua.


Samettikuvioinen tuolin henkeen sopiva verhoilukangas oli löytö, josta olen kovin innoissani. Löysin viimeiset metrit Eurokankaasta, jonka 2016 syksyn mallistoon kangas oli kuulunut. Jouduin oikein käyttämään kaupassa aikaani pohtiakseni, millä tavalla saan kankaan riittämään ja palat leikattua.

 



Seuraavaksi taustapahvit tukevoittamaan selkänojia ja vanu pehmikkeeksi. Nämä jätetään tässä vaiheessa yläosasta niittaamatta, jotta selkämyksen kankaan saa kiinnitettyä pahvin alle. 


Yllä olevasta kuvasta muuten näkee tuon tuolin pohjan, ja että onnistuin saamaan jouset ja satulavyöt ihan litteäksi.  

Jee, viimeinen vaihe: selkämyksen kangas. Kankaan yläreuna jää pahvin alle piiloon. 



Kangas piti saada taitettua siististi pahvin reunaa myöten. Luulin, että niitit jäisivät esille ja tarvitsisin koristenauhan (nastoja en halunnut) peittämään sauman, mutta yllätyksekseni niitit painuivat tuohon vakoon todella siististi, kun jaksoin juntata ne syvälle ja laittaa maailman suorimpaan jonoon. Purin heti niitin pois ja kokeilin uudestaan, jos joku meni vähänkään vinoon tai jäi liiaksi näkyville.


Aikamoista. Osasin verhoilla nämä. Materiaalikulu per tuoli oli noin 75 €.


- Noniin, keskityttäisiinkö taas johonkin muuhun, kuten vaikka puruluuhun.


Kärsivällisyys oli koetuksella paitsi tekijällä, myös perheellä. Työmaa kun oli levittäytyneenä pitkiäkin aikoja olohuoneessa ;). 

Itsearviointi: Jäihän noihin jotain pieniä kohtia, mihin en ole 100%:n tyytyväinen, mutta sanoisin, että kukaan muu ei niitä huomanne. En ollut koskaan koulun käsitöissä hyvä, joten on vaatinut aikalailla asenteen muutosta uskaltaa tarttua käsitöihin myöhemmin ja opetella mm. tekemään huolellisesti jotain tällaista. Tuoleista antaisin itselleni näillä eväillä arvosanan 9+. Se on jo aikamoinen parannus peruskouluajoilta :D.

Because I can!


maanantai 1. tammikuuta 2018

Uuden vuoden odotukset


"Jouduimme" Uutenavuotena evakkoon saareen juniorin toiveesta. On se vaan hyvä, että meillä teini-ikäisten vanhemmilla on tämä pakopaikka! 

 
Mielenkiinnolla seurailemme säiden kehittymistä - tai kehittymättömyyttä. Tänä vuonna talvi on vasta tekemässä riitettä lahdellamme. Vesi tosin on jäätävää, eli veikkaan meren jäätyvän nopeasti, jos vain pakkaspäiviä tulee. Juhlistimme Mikon kanssa pienesti vuoden viimeistä päivää. Otimme iltapäiväsaunat ja uinnit +1-asteisessa vedessä. No, ehkä en voi omaa kertapulahdustani kutsua ihan uinniksi... 



Saunajuomana oli rosésamppanja (=suhmurainen kännykkäkuva). Olemme aivan liian harvoin skoolanneet paitsi tilalla tapahtuneidelle edistyksille, myös onnistumisille, joita työrintamalla on ollut tänä syksynä. Niinpä skoolasimme vanhalle vuodelle, emme niinkään sen vaihtumiselle. Ensimmäinen vuodenvaihteemme täällä ja nukahdimme aikaisin kuin oravat pesässä. Ei kuulunut ainoatakaan pamausta - ihanaa. Yöllä heräsin pariin otteeseen pitääkseni juniorin kanssa tekstiviestiyhteyttä. Ykköskodissa oli kaikki hyvin ja vuosi vaihtui sielläkin rauhallisesti.


Uusi vuosi tietää likaisia, raavaita hommia: purkutöitä ja vintin siivousta. On se kumma, kun sitä tämmöisestäkin intoutuu..., mutta taloblogien ja torppalehtien selailuun on nyt syttynyt uudenlainen kipinä. Valintoja, valintoja, valintoja on kohta päivän sana, joten on mietittävä jokainen yksityiskohta tosi tarkkaan.

Olisin äärimmäisen onnellinen, jos talo saadaan kesän aikana karsittua lahosta, lastulevyistä ja vuorivilloista. Aion nauttia jokaisen jätesäkin poistumisesta talosta. Vuoden odotukset ovat siis maltilliset, mutta lienee parempi olla iloisesti yllättynyt, jos vielä muutakin ehditään. Suurimmat odotukset asetan meidän molempien päivätöiden sujumiselle hyvin. Niillä kun tämä taloprojekti kumminkin rahoitetaan. Ja pojille toivon paljon pieniä onnistumisia, joilla rakennetaan aikuistumista varten hyvää itsetuntoa ja -tuntemusta.

Mutta, kaikkein tärkeintä on osata elää tässä hetkessä eikä vain haikailla tulevaan. Onko se keski-ikäisyyden merkki, kun alkaa ymmärtää tämmöisen viisauden päälle?



Kiitokset kaikille edelliseen Uudenvuoden lupaus -postaukseeni vinkkejä antaneille! (Saa vieläkin antaa.) Seuraavassa päivityksessä esittelen verhoiluprojektin, jonka sain joululoman aikana valmiiksi.

Innostavaa vuoden alkua toivottaa,


lauantai 30. joulukuuta 2017

Ruokahävikki alas

Se on sitten vuoden viimeinen postaus käsillä. Vuosi vaihtuu täällä etelässä suhmuraisena, kuten kuvissa. Kuvat eivät muilta osin liity juttuun - kunhan ikuistin venemiljöön lähettyviltä erään järven rannalta.


Minulla on tapana näin vuodenvaihteessa pohtia hiukan elämäntyyliämme joltain kantilta ja tehdä jokin sellainen uudenvuoden lupaus, jolla voisi vähän petrata valittua asiaa. Oikeastaan olen jo aloitellut tämänvuotisen lupaukseni kanssa ennen vuodenvaihdetta, mutta sitä helpompi on ajatus lupauksen pitämisestä. Mielestäni ei kannata luvata mitään sellaista, mitä jo lähtökohtaisesti pitää ylitsepääsemättömänä, ja jossa jo etukäteen tietää epäonnistuvansa. Tänä vuonna lupaan entisestään vähenää meidän perheen ruokahävikkiä.

Tajusin jouluna, että asia on jo hyvin työn alla. Vanhastaan olen tottunut, että joulun jälkeen ruokaa lentää roskiin aikalailla, mutta nyt yritin miettiä mahdollisimman oikeaa mitoitusta jo jouluruokia tehdessämme. Yritin sanoa itselleni, että "Ei, meidän joulumme ei ole pula-ajan joulu, jos laatikot syödään loppuun tai savukalaa on joulupäivänä vain nokare jäljellä". Tavoitteena oli ruokien loppuminen syömällä. Suunnittelu palkitsi, sillä roskiin lopulta päätyi vain hyvin pieniä määriä kasvisruokia: puoli pussia herneitä, nokare sienisalaattia ja rosollia. Jätteeksi päätyivät siis kaikkein edullisimmat mahdolliset ja lisäksi kaikkein vähiten ympäristöä kuormittavat ylijäämäruuat. Hyvä! :).


Minulla on jokunen ajatus ja kokeiltu kikka, joilla hävikkiä voi vähentää. Ne täytyy nyt pitää mielessä kaupassa käydessä. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ihminen on ruokakaupassa ihmeellisen kangistunut omiin ostotapoihinsa. Minun paheeni ovat tomaatit. Tapanani on ostaa kerralla 4-5 tomaattia. Ostan niitä, mutta sitten näitä kitkeriä talvitomaatteja ei meillä syödäkään noin paljoa ja ne päätyvät roskiin. Riittäisi, että ostan vain 2 kpl tomaatteja silloin tällöin, ei joka kerta. Uskomattoman yksinkertaista, että pitää vain ostaa jotain tuotetta vähemmän, mutta miten se on niin vaikeaa?? Ylipäänsä pitäisi keskittää ostokset kausiruokaan. Tästedes siis kalliit tuontielintarvikkeet ovat entistä useammin ruokalistan poikkeus kuin osa päivittäistä käyttöä.


Minun pitäisi petrata myös leivän kanssa ostamalla esimerkiksi vain puolikkaita. Useimmiten meillä vaaleat leivät kuivuvat koriin ja jäävät syömättä, jos niitä ei heti syödä tuoreena pois. Kolmas ongelma ovat maustekastikkeet. Siivosimme jääkaapin ennen joulua ja kauhistuin sitä purkkien määrää, mikä jääkaapissamme oli. En edes muistanut, mitä ateriakastikkeita meillä on, joten seuraavalla kerralla hankin vain pieniä purkkeja - tai pitää käydä jääkaappia läpi useammin ja käyttää ostoksensa tehokkaammin.

Mauro syö paljon hävikkiruokaamme. Koska syömme paljon kalaa, on onni, että se on myös Mauron herkkua. Maurolle kelpaavat päät, rangat ja nahat. Ah, mitä herkkua. Usein ostamme kaupan kalatiskiltä Maurolle näitä perkeitä, ja teemme siinä hyvän työn kaupankin hävikkiä silmälläpitäen.


Ideaalitapauksessa bioroskikseen päätyisi vain kuoria ja kahvinpuruja. Tätä kohti! Bioroskiksen täyttymistahtia tarkkailemalla näkee nopeasti, miten hommassa onnistuu. Jos keksitte antaa minulle lisää vinkkejä siihen, miten hävikkiä voi vähentää, kertokaa!

Kaikille lukijoille suurkiitokset kuluneesta vuodesta - ihanaa kun olette olemassa - ja oikein onnistunutta vuodenvaihdetta!

Uusin lupauksin,

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulun menu ja valmistelut

Tämän jutun kuvituksena ovat päätalosta löytyneet vanhat joulukortit -40-luvulta. Olen pelastanut pinon vanhoja kortteja hiirien kynsistä. Toivotan kaikille blogin lukijoille näiden iloisten korttien kera Riemukasta Joulunaikaa!


Tänä vuonna otin pari päivää lomaa jo ennen joulua, koska kiireisen ja ylityöntäyteisen syksyn jälkeen on kiva keskittyä valmistelemaan joulua rauhallisissa tunnelmissa. Omalla tahdillaan kun saa tehdä kaikki ruuat ja siivoukset, ei tule stressiä. Joulumieli kohoaa jo menun suunnittelusta. Kaikki joulupöydässä tulee olemaan itse ilolla tehtyä.

 

Meidän Jouluaaton Menu: 

*

Aamiainen

Riisipuuro ja luumumandariinikiisseli 

*

Alkupala

Lämmin kurpitsashotti ja saaristolaisleipä kylmäsavulohella

*

Alkuruoka

Graavisiika, graavilohi, puikulaperunat, siianmäti, kirjolohenmäti, lasimestarinsilli, metsäsienisalaatti ja saaristolaisleipä

*

Pääruoka

Yrttiankka, savustettu nieriä, lanttulaatikko, perunalaatikko, punasipulisalaatti, hernepesto ja rosolli 

*

Jälkiruoka

Vihreätee- ja vadelmajäädykkeet
Uunibrie hunajalla ja saksanpähkinöillä

*

Menussa on jotakin uutta ja paljon vanhaa. Lihapuolella teemme vuosittain esimerkiksi vaihtelua, mutta kalat ovat kutakuinkin samanlaiset aina. Uutta on mm. vihreäteejäädyke. Saas nähdä, maistuuko! Eilen jäädykkeet sujahtivat jo pakkaseen. Samoin uunibrie on uutuus. Olen saanut sitä kerran ystäväni valmistamana ja voin taata, että on suussa sulavaa. Ei maistu samalta kuin brie tuoreeltaan, eli maku muuttuu pehmeämmäksi uunissa. Päälle tarjoiltaessa hunajaa ja pähkinöitä. Kaikki laatikkoruuat ja jäädykkeet teen maidottomina, kasvipohjaisista maidoista. Käytän jouluruokien valmistukseen chee-voita täyteläisemmän maun saamiseksi. Cheestä on poistettu maitoproteiini.

 
Ruokien lisäksi jouluvalmisteluihini kuuluu aattoillan ja joulun pyhien tekemisen suunnittelu. Kaikki lahjat tulevat liittymään yhdessä tekemiseen ja muita lahjoja ei sitten olekaan. En kuitenkaan voi tässä paljastaa, mistä on kyse, jos vaikka joku perhepiiristä lukee juttua :). 


Maltan tuskin odottaa!

Joulutunnelmaa kaikille toivottaen,

 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukuusikierros

Kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, että kuusen pitää olla aito eikä muovinen. En paheksuisi silti muovikuusen hankkijoita, jos sitä käytetään vuodesta toiseen. Pitkäikäinen muovikuusi saattaa olla jopa ekologisempi kuin viljelty, muualta tuotettu kuusi, tiedä häntä? No, me olemme ostaneet noita viljeltyjä (ulkomaisia tai suomalaisia) kyllä monena vuonna aidon kuusen tuoksun saamiseksi. Mutta useana vuonna olen myös kyseenalaistanut ajatuksen, että pitääkö ylipäänsä olla joulukuusta vai riittäisikö tuoksuttamiseen muutama kuusenoksa. Muu perhe on aina vaatinut kokonaista, joten sillä on menty. Olemme karsineet monia turhuuksia jouluistamme, joten olen antanut periksi kuusiasiassa: olkoon menneeksi, jos se on perheen miesväelle tärkeä joulutunnelman tuoja! Kuusen myötä myös muu koristelu voi olla vähäisempää. Koristeltu kuusi, kynttilät ja muutama kukka riittävät minulle. Minkälaisia kuusiratkaisuja ja -mieltymyksiä teillä muilla on?

Olen pitänyt ympärivuotisesti joulukuusiasian agendalla ja seuraillut jo usean vuoden ajan puuston kasvua. Jokin aika sitten tein perusteellisemman kierroksen tätä joulua silmällä pitäen. Kun omalla tontilla kasvaa eri kokoisia kuusia, emme ole enää ostokuusen varassa. Ja meri on tänäkin vuonna vielä auki, joten kuusi päästään näin joulun alla hakemaan ykköskotiin.

Tämä yksilö on meidän aikana kasvanut pikkiriikkisestä taimesta.



Mutta annetaan sen vielä pari vuotta kasvaa. Mauro kartoitti lannoitustarpeen.


Tätä massiivista "joulukuusta" ihailemme aina kuistilla istuessamme. Talon takapihan puustoa pitänee harventaa, mutta komea kuusi saa jäädä. Se olisi ihan "kauppatori"-ainesta! Jos tämän kuusen valaisisi, pitäisi olla nosturi :), mutta ehkä vielä jonain lumisena jouluna se ilahduttaa meitä täällä ulkona kinokset oksillaan. Vasemmalla vieressä on pienempi, mutta...


... sekin on jo kasvanut liian isoksi, vaikka näyttää miniltä ison kuusen vieressä. Korkeutta tällä kuusella on kuitenkin jo reilut kolmisen metriä, joten ehkä sen voisi joskus valaista paikallaan. 


Sopiviakin onneksi löytyy muutama. Tänä vuonna otamme käyttöön tämän parimetrisen.


Merkkasin kuusen maalarinteipillä, jotta Mikko sahaa oikean yksilön. Tämän vuoden joulukuusen juuressa kasvaa aivan pieni kuusen taimi, joten se saa nyt lisää elintilaa, kun tämä poistuu. 


Kuusia, etenkin pieniä, on muuallakin ympäriinsä. Meillä on käynyt tuuri, kun harvennus on vain hyvästä ja halutessaan voi napsaista jouluksi yhden pois. 

Tuoksutunnelmin,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...