sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kesäfiilis kallioilla



Luin jokin aika sitten blogini ensimmäisten vuosien juttuja ja hymähtelin lukuisille kommenteille, joissa meitä kehotettiin hengähtämään edes välillä. Kyllä silloin oli ihanaa ja kamalaa painaa hommia sillä tahdilla. Nyt ei enää jaksa ylläpitää samaa. Arvasin jo alussa, että näin tulisi ennen pitkää käymään, eli hyvä, kun jaksettiin silloin.

Pari viikkoa sitten lähdimme toiselle puolelle saarta rentoutumaan hetkeksi, koska meidän "kattilassa" tuntui niin kuumalta (lue: ei jaksettu tehdä mitään), ja tänä viikonloppuna otimme uusiksi.

Tehtäväjako oli toimiva: Mauro touhotti ja ui.





Minä kuvasin ja otin aurinkoa.






Mikko boulderoi. Sen toteuttamista näillä kallioilla hän on suunnitellut monta vuotta, joten jo oli aika.





Vaan miksi en osaa kovin kauaa olla aloillani? Turhauttava tilanne, kun yhtäältä ei jaksaisi tarttua mihinkään isoon tekemiseen ja toisaalta mitääntekemättömyys ei sovi luonteelle. Valitin turhautumistani ja mitääntekemättömyyttämme Mikolle, minkä seurauksena hän näytti saaresta ensimmäisenä ja toisena kesänä ottamiaan videoita. Huh, kylläpä näytti kaamealta ja kulahtaneelta! Maalaamattomat pinnat, vajonnut venevaja, kaislikko ja ne lautakasat... ainakin viisinkertaiset nykyiseen verrattuna :). Muistin virkistämisen jälkeen rentouduin aloilleni huomattavasti tyynempänä. Tällainenkin vaihe kuulunee kai kokonaiskuvaan.


Seuraavaa inspiraatiota odotellessa...


tiistai 30. toukokuuta 2017

Piha siistiytyy

Voi miten epätoivoinen olenkaan ollut kaikki nämä vuodet pihan epäsiisteyden kanssa, mutta jotenkin nyt yhtäkkiä mieli muuttui. Saimme pitkän, neljän päivän helatorstaiviikonlopun aikana hurjasti siistittyä (vaikkei suinkaan kaikkea). Mutta samalla kun luonto säteilee niin kauniin vaaleanvihreänä, näyttää kaikki ihan tajuttoman hyvältä. En kyllä muista, että ihan näin kauniilta aiemmin, joten ehkä raivauskin alkaa jo vähän näkyä. Mieletön tunne... monen vuoden työ takana.


Yllä olevasta kuvasta näkyy ajeltua niittyä ja polkua. Mikko ajoi sitä kaksi päivää, eli aika kova homma siinä oli. Lampaiden aiempina vuosina tekemä maisemointi on tuottanut tulosta, eli heinikkoinen ja myyräkumpuinen niitty tuottaa jo ruohomaisempaa aluskasvillisuutta. Kokonaiskuvasta alla taas itse huomaan, että kaksi kasaa on hävinnyt. Poltimme siis kauden ensimmäiset ensimmäiset risu- ja jätelautakasat. Jes.  




Oman työsarkani suurin ilon aihe oli kuitenkin rantavajan punamultauksen valmistuminen. Aivan ihanaa, että nyt kaikki rannassa olevat rakennukset ovat hyvässä maalissa ja samassa sävyssä. Se tekee kokonaisilmeelle ihmeitä!



Ruukkupuutarhatyylini jatkuu aiempien vuosien tapaan. Istutin vanhaan pikku ammeeseen muratteja ja neilikoita, koska viime kesän kokemuksella ne pysyivät tosi hienosti kukassa aina syksyyn asti.



Muutenhan tämä meidän puutarha on aika villissä tilassa, mutta jotenkin tykkään siitä tällaisena. No, uutena kokeiluna istutin kuitenkin tähän syreenien eteen daalioita. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko mitään ylös vai jatkanko tulevina vuosina taas 100%:lla ruukkuilulla.



Raparperin kukka, tai mikä lie, näytti niin hauskalta, että yksi niistä oli pakko laittaa maljakkoon!


Fiskarin rohjake on edelleen pilaamassa siloteltua pihatavoitettani, mutta toivottavasti tänä kesänä tähänkin tulee muutos. Edes pieni! Käänsimme veneen ja tarkoituksena on hiljaksiltaan aloittaa hiontaa ja kittausta. En vielä uskalla toivoa, että pääsisimme maalaukseen asti, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...


Tein taas pienen, mutta tällä kertaa ratkaisevan, rykäisyn venevajan siivouksen kanssa. Venevajassa alkaa olla vain välttämättömiä tarvikkeita! Vanhan tynnyrin asettelin keskelle lattiaa ja pari tuolia sen reunoille. Venevaja on sellainen paikka, jonne yleensä pysähdymme hetkeksi työn lomassa hengähtämään suojaan joko liian kuumasta auringosta tai kesäsateesta. Istuinpaikan laitto muistui mieleeni, kun perjantaina ropsahteli välillä sadekuuroja.



Ehdimme myös retkeillä kallioilla ja ottaa vastaan vieraita, mutta me ollaan nyt Mauron kanssa tyytyväisiä tältä erää. Ja P.S. Arvaatte varmaan, että jäljelle jäävät rojut on tietysti rajattu ulos näistä kuvista, mutta tässä postauksessa nautinkin vain aikaansaannoksista ;).


puuhakasta puolta viikkoa kaikille!




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesäinen kevät






Voi että, mikä viikonloppu! Meillä on ollut ihan todellista hellettä, ihan yhtäkkiä. Ihan kuin varsinainen kevät olisi jäänyt kokonaan välistä ja narsissit vain olisivat kukassa väärään aikaan.




Niitä kasvaa siellä täällä, joten raaskin hyvin katkoa niitä maljakkoon.



Mikko sai valmiiksi kolmannen istutuslaatikon ja pääsin maalauspuuhiin. Punamullan olen hankkinut tuttuun tapaan Hangon väristä ja värisävynä on falunpunainen. Kaikki pitää olla just eikä melkein samaa sävyä! Uusista laatikoista puuttuvat vielä valkoiset karmit, jollaiset ensimmäisessä on.



Pääsin vihdoin istuttamaan jo ihan liian pitkiksi kasvaneet härkäpavut. Virittelin Mauron kanssa pavuille verkkoja tueksi, joihin ne voi sitoa, kun ne tästä istutusrupeamasta vähän virkoavat.



Raparperit näyttäisivät rehottavan nyt kolmantena vuonna aiempaa paremmin.



Jatkoin myös syksyllä aloitettua rantavajan maalausta, kun purkki tuli kerran avattua. Maalaamista on kiva tehdä pikku hiljaa, eli kakkein parasta se on ajanvietepuuhana ilman sen suurempaa paniikkia. Valmistuu sitten kun valmistuu. 


Nokkoset ovat juuri nyt parhaimmillaan! 

Vähän hankalia tosin poimittavaksi, kun ovat vielä niin pieniä; ruoho on melkeinpä korkeampaa. Keräsin kuitenkin ämpärillisen kuivuriin sen lisäksi, että teimme ensimmäiset nokkoskeitot. Ämpärillinen mahtui kuivattuna kahteen pieneen peltipurkkiin. 



Ja jatkuva ärsytyksen aiheeni, arghh, loputtomat lautakasat! Nyt on suurempi rakentaminen rannassa loppu - mihin ihmeeseen nämä hukataan??! Tuntuu, että uutta kasaa vaan tulee ja tulee...


Mikko aloitti jostain päästä kasojen perkauksen ja laulatti moottorisahaa.


Kaikenlaisia pinoja sitä vaan kertyy odottamaan pois kerääjäänsä tai polttajaa...

No, vihreys ja kukkien loisto saa kaiken näyttämään kauniilta, kauniimmalta kuin onkaan ;)















Ihastuttavaa viikkkoa siis toivottelee,

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivätervehdys

Työmatkat lennättävät minua usein näin keväisin sinne tänne ja siksi joudun pakostakin pitämään vähän taukoa blogista ja muista arkipuuhistamme. Tilanne jatkuu vielä parisen viikkoa, mutta hyväksyttävä on, että joskus ne työt vaan menevät muun edelle. Lohduttaudun sillä, että kesälomani sen sijaan tulee olemaan tänä vuonna poikkeuksellisen pitkä aiempien pitämättömien takia - jee, sitä odotellessa!



Tänään kuitenkin sain herätä äitienpäivään perheen parista ja minulle tarjoiltiin aivan ihana Mikon ja poikien järjestämä kakku-croissant-valkovuokkoaamiainen. Maurokin oli ihan innostunut valkovuokkojen keruusta ja hieroi metsässä itsensä jonkun eläimen p---aan. Että tämmöinen iloinen aamutervehdys häneltä näin juhlapäivän aamukahvien kunniaksi! :)).

Idurin kukkapenkistä on muuten noussut iloinen yllätys: säilöin koko viime kesän jääkaapissa edelliskevään ruukkuhelmilijojen sipuleita ja istutin ne syksyllä maahan. En tosiaan olisi uskonut, että onnistuin, mutta ta-daa!:


Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, lapsille, puolisoille ja isovanhemmille!



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kaunis kuviointi



Jatkan vielä toisen postauksen verran lasiteemalla. Löysin viime viikolla kirpputorilta vähän saman tyyppisiä ja kokoisia laseja kuin joista postailin viimeksi. Näiden ajoituksesta tai valmistajasta en tosin tiedä mitään, mutta ihastuin lasin harvinaiseen kuviointiin ja superohueen lasiin. Näyttää niin  hienostuneelta :). Yritin taltioida lähikuvina kuviointia, joka tuo mieleeni art deco-tyyppiset kasviaiheet.

Minulle tuli laseista myös heti mielikuva, että juomme niistä kesäkuumalla kylmän alkumaljan tai marjamehun jääpaloilla. Tämä kuva kun oli mielessäni, en voinut jättää niitä kauppaan, vaan otin mukaani. Neljä niitä oli ja maksoivat huikeat 1 € / kpl.




Ja ennen kuin niitä helteitä ilmaantuu, lasit kelpaavat korsteeksikin :).


Kauneutta kevääseen!



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kevätsiivousta ja Iittalan vanhaa lasia



Nyt kun käyn päätalon tavaroita läpi aikomuksena varastoida ne jonnekin muualle, päätin, että siellä nurkasta toiseen siirtämäni kannelliset lasipurkit ansaitsevat lähemmän tarkastelun. Kannoin purnukat tiskaukseen, pesin pölyistä ja tarkastin kunnon. Pieni yllätys suorastaan, että kaikki kuusi purkkia ovat täysin ehjät - ei särön säröä. Kansia on seitsemän, joten puuttuvan purkin voin vielä hyvällä tuurilla löytää jostain tai sitten se on aikanaan rikkoutunut.





Neljä purkeista on tilavuudeltaan litran kokoisia ja kaksi niistä on 3/4 litraa.


Kannen merkintöjä en ollut aiemmin pannut merkille ja kappas, nämähän ovat Iittalan vanhaa tuotantoa.


Mietin, että parhaassa säilössähän nämä olisivat käytössä. Ja jos olen ihan rehellinen, kuivien elintarvikkeidemme säilytystapa voisi vastaavasti olla parempi: purnukoita ja rasioita en juurikaan ole käyttänyt, mutta näissä kosteissa olosuhteissa avattujen pakkausten sisältö ei säily kunnolla.

No niin. Sokerit, jauhot, siemenet yms. päätyivät tiskattuihin lasipurkkeihin. Näyttääkin kivammalta ja säilyttäminen on käytännöllisempää näin.


Vaan purkkejahan pitäisi saada lisää! Netissä näitä näyttäisi olevan käytettynä myynnissä ja hinnat vaihtelevat 10-18 euron välillä. Ei paha hinta mielestäni vanhoista iittaloista. Panen ajatuksen hautumaan ja kenties jonain päivänä törmään tällaiseen purnukkaan jossain vanhan tavaran liikkeessä.

Sitten vielä toiseen lasiastiaan, jonka alkuperästä sain hiljattain tietää. Käytössämme on ollut tilalta peräisin olevat 5 pientä lasia, jotka ovat joskus vilahtaneet kattauksissanikin. Mallia olen arvellut yleiseksi, sillä olen kirpparilta onnistunut täydentämään sarjamme kymmeneen. Kappalehinta on vaihdellut vain noin 1 - 1,5 €:ssa. Me kuitenkin olemme pienen koon vuoksi kovasti tykästyneet näihin.  


Olin melko äimistynyt, kun työn puolesta kävin joitakin viikkoja sitten Arabia-Iittalan vanhalla tehtaalla Helsingin Arabianrannassa ja aikaa tappaakseni kävin ylimmän kerroksen museossa: Siellä esiteltiin yhtiön koko historian aikainen lasi- ja kuppituotanto. Ohitin astiat - pääosin tutut - melko nopeasti, kunnes silmiini osui tämä meidän lasi! En tiennyt lainkaan kyseessä olevan Iittalan tuotteen - eikä varmaan moni muukaan tätä Iittalaksi tunnistaisi.

Otin tiedot lasista ylös. Lasin malli on nimeltään Standar ja sitä on valmistettu vuosina 1913-1935. Tieto lasista oli hauska saada, etenkin kun netistä siitä ei löydy mitään. Lasin mallin nimi tosiaan on Standar ilman lopussa olevaa d-kirjainta. Googletus ei tuota tulosta, koska hakukone tarjoaa vain hakuja standard-sanalla.

Lasin käyttötarkoitukseksi museon tiedoissa mainitaan valkoviinilasi. Olemme siis onnistuneet pääasiassa käyttämään lasia oikeaan tarkoitukseen :), vaikka nykyaikaiset valkoviinilasit ovatkin tuplasti isompia. Ei silloin ennen vanhaan viinillä lotrattu - paitsi ehkä Mika Waltarin bileissä. Tai, saivat täyttää lasia useammin, jos nämä olivat käytössä! Meidän mielestä lasit ovat juuri oikean kokoiset saariolosuhteisiin. Hyvän aterian juhlistaminen onnistuu vähäisemmälläkin määrällä viiniä.


Pääsiäinen on ollut todella kylmä, mutta kuulaan kaunis. Heti tuntuu haravointi, siivoaminen ja ikkunoiden pesukin mukavalta, kun aurinko maalaa maiseman positiiviseksi. Aika paljon meillä on siivottavaa ja ikkunaruutuja pestävänä; aina tässä vaiheessa kevättä sen huomaa, kun yrittää saada eri rakennukset käyttökuntoon. Ei millään onnistu päivässä tai parissa. Mutta en valita! Pikkula tuli myös niin nätiksi hämähäkinseittien häädön myötä.



Kuulasta kevättä!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...