lauantai 24. helmikuuta 2018

Ulkosaariston jäillä

Tällä kertaa ei sen kummempia tarinointeja kuin että lähdimme käymään saaressa ja koukkasimme etelän puolelta päästäksemme ihanaan, kirkkaaseen ulkosaariston talvitunnelmaan!













Vastaan tuli kohtuu iso railo. Aikana, jona olimme jäällä, huomasimme veden nousevan railokohdista jään päälle. Jää oli kuitenkin erittäin tukevaa jo railojen välittömässä läheisyydessä.








Nopea pyörähdys tilalla, josta haimme kainalollisen polttopuita. Tarpomisen jälkeen suunnitelmissa oli pieni levähdys jään reunalla, lämmittävä nuotio, eväsleipiä ja kuumaa mehua. 







Auringossa nuotion äärellä olikin lämmin, vaikka pakkasta tuohon aikaan oli noin -14 astetta. 





Mauro juoksenteli ympäriinsä taas elämänsä kyllyydestä. Retken jälkeen se onkin nukkunut monta tuntia putkeen pieniä äännähdyksiä päästellen ja jalat vielä vispaten :).



Niin ihana ulkoilusää tänään! Ilman kunnon talvea eivät jäät kanna ja tee meille tietä perille.

Talvitunnelmissa,


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tältä kun saisi näyttämään

Tapetit tuli valittua, mutta silti tuntui, että oli vaikea hahmottaa kahden kamarin ja tuvan ympärillä pyöriviä ideoita kokonaisuutena. Lähdinkin omien ja netistä kaapattujen kuvien kera kokoamaan haja-ajatuksiani ja Mikon kanssa käytyjä keskusteluja yhteen. Minkälainen tunnelma olisi tuvassa, entä kirjastokamarissa tai makuukamarissa? Kuin huomaamatta ajatukset ovatkin vuosien varrella kai jäsentyneet aika pitkälle: kuvia kerätessäni huomasin, että taidan sittenkin tietää, mikä fiilis kussakin huoneessa olisi kiva.

Tupa:


Tuvan kantavia ajatuksia ovat sinivalkoiset astiamme, valkoinen puolipaneeli, Högforsin kylkeen kaakeloitava keittiönurkkaus, syksyllä naapureilta saatu keittiökaappi ja arkiruuanlaittoa helpottava kaasuliesi. Ja näiden lisäksi tietysti monta räsymattoa.

Kirjastokamari:


Kirjastohuoneen sydän on koboltinsininen kakluuni, josta Mikon kanssa olemme haaveilleet jo 5 vuotta. Saa nähdä toteutuuko talon kallein sisustuselementti oikeasti. Edullisempi vaihtoehto on maalattu pönttis. Seinälle tulee mm. oman saaren kartta ja kalusteissa on puun sävyjä. Yllä näkyvät kankaat, jotka olen jo hankkinut kahden nojatuolin verhoiluun. 

Makuukamari:


Makuukamariin tulee toinen uuni -voi olla vain pönttöuunikin - ja näillä näkymin tummin tapetti. Sen vastapainoksi haluaisin jonkin utuisemman sävyn tuomaan vähän hempeyttä. Roosaa? Ja pitsiä olla pitää! Mitäs jos maalaisin erään murhetta aiheuttavan möhkön senkin (muistattekohan sitä?) myös roosalla, jotta kaluste saisi jatkaa täällä elämäänsä?

Jokaiseen huoneeseen haluan loihtia oman tunnelmansa. Mutta löytyykö tästä mitään punaista lankaa, sitä en vielä tiedä... Omaa makua ja intuitiota tässä pitää tietysti eniten seurata, mutta otan ilomielin tässä vaiheessa kaikki parannusehdotukset vastaan! 

Ja tähän loppuun vielä yksi kuva, joka ei mahtunut kollaaseihin: Mikon viime kesänä Kroatiasta sukeltama jättisimpukka. Se pääsee kunniapaikalle kirjastohuoneeseen tai miksei kamariinkin. Siihen korvansa painamalla voi vaikka tuudittaa itsensä uneen valtamerten kuohuessa :).


Kyllä kuvien koostaminen vaan kannatti. Abstraktit ajatukset ovat kivalla tavalla astetta konkreettisempia, varsinkin, kun kollaaseissa on mukana monia omia kalusteita ja esineitä. 


Suunnittelusunnuntaita!



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tapetit testissä

Viime viikot ovat vierähtäneet erinäisissä poikien asioissa. Kiireettömän ajan antaminen heidän juttuihinsa on tuntunut tärkeältä nyt, kun vielä molemmat asuvat kotona ja miettivät tulevaisuuttaan. Ja onhan se mahtavaa, että äidin apu ja keskustelukumppanuus kelpaa! Mutta on minulla vähän Villa Idur -raportoitavaakin, eli mennään siihen. Ei, jäille emme ole vielä uskaltautuneet, mutta talven suunnitteluajan olen yrittänyt hyödyntää.


Olen nähnyt paljon vaivaa löytääkseni a) tupaan ja kahteen kamariin mieleiset tapetit ja b) selvittääkseni, ovatko haluamani tapettimallit hengittäviä. Ikävä kyllä moni vanhan talon remppaaja törmää tilanteeseen, etteivät myyjätkään tiedä, ovatko tapetit oikeasti hengittäviä. Kun hirsitalon haluaa kunnostaa hengittäväksi, ei kannata viimeisessä pintakerroksessa fuskata, eli kosteutta läpäisevät tapetit ovat hakusessa.

Ikäväkseni viime vuonna löytämäni tapetit, (ks. täältä), osoittautuivat vesitiiviiksi. Mikä pettymys! Ne olivat mielestäni täydelliset, mutta kun lähdin tekemään mallipaloille Panu Kailan oppien mukaista yksinkertaista vesitestiä, huomasin, ettei vesi mene läpi, vaikka kuinka lilluttaisin vesilammikkoa palojeni päällä. Onni onnettomuudessa oli, etten ollut lähtenyt tilailemaan vielä mitään, huh.

Valmistajien sivuilta tietoa tapettien materiaaleista ja hengittävyydestä on tarjolla huonosti. Tilanne ei näyttänyt sen ruusuisemmalta, kun luin Juurrutus-blogista postauksen paperitapettien vesitesteistä. Yllättävää kyllä kirjoittajalla vain pieni osa perinnetapeteiksi luettavista paperitapeteistakaan läpäisi testin.

Tapettitalon (Pihlgren&Ritolan) sekä Lim&Handtryckin tapetit ovat tunnetusti juuri oikeanlaisia teknisessä mielessä - ja kauniitakin - mutta ikävä kyllä näistä malleista ei ole löytynyt sitä ykkössuosikkia juuri meille.

No, löysin sitten ihan kotimaisen, suht uuden ja paperisen Vanaja-malliston, joka on tehty viime vuosisadan vaihteen mallien mukaan. Olisin voinut lyödä vetoa, että tapetit ovat muovipinnoitettuja, mutta päätin kysyä asiaa tehtaalta (myyjä ei tiennyt). Tehtaalta väitettiin, että pinnoitetta ei ole, joten kävin lainaamassa tapettikansion kotiin.


Oman käden oikeudella tipautin lainakansion suosikkitapettiini vettä ja jätin vesilasin päälle. 45 minuutin jälkeen menin katsomaan ja täydeksi hämmästyksekseni vesi oli mennyt kokonaan läpi! Vielä on toivoa, että nykypäivänäkin osataan valmistaa hengittäviä perinnetapetteja. K-Raudan Vanajasta tuli vakavasti harkittava vaihtoehto. Makuukamariin voisi sopia tällainen vähän tummempi.



Koska kaikkein eniten olen mieltynyt muutamaan Duron paperitapettiin, päätin tilata koepaloja useammastakin eri tapetista. Ja ah, vesi menee niistä läpi, se MENEE LÄPI!


Yllätyksekseni Mikko tykästyi näihin kahteen Duro-tapettiin (yllä ja alla), joista itsekin pidän. Alla oleva "Lovisa Vit" on vähän yltiöpäinen, mutta kyllähän se sopisi tuvan seiniin valkoisten puolipaneelien kanssa...



Vielä ei olla tapetointivaiheessa, mutta sain mielenrauhan ja sehän on kaikkien kannalta hyvä juttu :).

Jalat maassa, pää tapettitaivaassa,



sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Verhoilua, viiskytlukua ja itsearviointi

 

On ilo esitellä vastavalmistunut verhoiluprojektini. Se otti melkein vuoden, huh! En ihmettele, että verhoilu on kallista, vaikka toki amatöörillä aikaa tuhraantuu yksityiskohtiin enemmän kuin ammattilaisella ja välillä projekti jää tuskatauolle. No mutta, olen löytänyt ihanan harrastuksen, joka sopivasti haastaa.

50-luvun tuolit ostin huutokaupasta ykköskotia varten - ja harjoittelua varten, sillä tuolien malli on vielä astetta helpompi kuin mikä minua odottaa seuraavissa, Iduriin kunnostettavissa, käsinojallisissa tuoleissa. Pyrin huolellisuuteen ja työstin kahta tuolia samanaikaisesti, jotta niistä tulisi identtiset, ei harjoittelu- ja priimaversiota erikseen.

Tästä lähdettiin liikkeelle: 2 tuolia 40 eurolla + kuljetuskulut:


(kuvat: Bukowski)


Tuolit oli verhoiltu ruskealla plyyshikankaalla (yök) huolimattomasti (hah, amatöörin tekosia). Aloitin purkamalla kankaan ja sen alla olevan aluskankaan. Tässä vaiheessa projektia iski ensimmäinen väsähdys ja ranneongelmat, kun irrottelin 1000 niittiä ja 100 nastaa...



Olin varautunut purkamaan kaikki täytteet, mutta pehmusteet olivatkin ok, samoin jouset käyttökelpoiset. Harmi, etten huomannut kuvata tuoleja alhaalta päin, sillä suurin ongelma olivat huonosti kiinnitetyt satulavyöt, minkä seurauksena tuolinpohjat pullottivat alaspäin rumasti. Tuolit olivat myös siksi istumakelvottomat.

Onnistuin hyödyntämään vanhat jouset sekä kiinnittämään uudet satulavyöt päälipehmusteita purkamatta. (Tällaista oikaisua ei kyllä ammattilainen tekisi periaatteesta.) Sain kuin sainkin jouset kiristymään ja alapinnan litteäksi. Satulavöiden kiristys on kriittisin vaihe, koska sen epäonnistuessa koko projekti menee pieleen.    


- Kestääkö vielä pitkään?


Seuraavaksi juuttikankaat tuolien pohjaan ja vähän lisätäytettä selkäpuolelle.


Päälle valkaisematon lakanakangas, jonka laittaminen on jo päälikankaan varalta hyvää harjoittelua.


Samettikuvioinen tuolin henkeen sopiva verhoilukangas oli löytö, josta olen kovin innoissani. Löysin viimeiset metrit Eurokankaasta, jonka 2016 syksyn mallistoon kangas oli kuulunut. Jouduin oikein käyttämään kaupassa aikaani pohtiakseni, millä tavalla saan kankaan riittämään ja palat leikattua.

 



Seuraavaksi taustapahvit tukevoittamaan selkänojia ja vanu pehmikkeeksi. Nämä jätetään tässä vaiheessa yläosasta niittaamatta, jotta selkämyksen kankaan saa kiinnitettyä pahvin alle. 


Yllä olevasta kuvasta muuten näkee tuon tuolin pohjan, ja että onnistuin saamaan jouset ja satulavyöt ihan litteäksi.  

Jee, viimeinen vaihe: selkämyksen kangas. Kankaan yläreuna jää pahvin alle piiloon. 



Kangas piti saada taitettua siististi pahvin reunaa myöten. Luulin, että niitit jäisivät esille ja tarvitsisin koristenauhan (nastoja en halunnut) peittämään sauman, mutta yllätyksekseni niitit painuivat tuohon vakoon todella siististi, kun jaksoin juntata ne syvälle ja laittaa maailman suorimpaan jonoon. Purin heti niitin pois ja kokeilin uudestaan, jos joku meni vähänkään vinoon tai jäi liiaksi näkyville.


Aikamoista. Osasin verhoilla nämä. Materiaalikulu per tuoli oli noin 75 €.


- Noniin, keskityttäisiinkö taas johonkin muuhun, kuten vaikka puruluuhun.


Kärsivällisyys oli koetuksella paitsi tekijällä, myös perheellä. Työmaa kun oli levittäytyneenä pitkiäkin aikoja olohuoneessa ;). 

Itsearviointi: Jäihän noihin jotain pieniä kohtia, mihin en ole 100%:n tyytyväinen, mutta sanoisin, että kukaan muu ei niitä huomanne. En ollut koskaan koulun käsitöissä hyvä, joten on vaatinut aikalailla asenteen muutosta uskaltaa tarttua käsitöihin myöhemmin ja opetella mm. tekemään huolellisesti jotain tällaista. Tuoleista antaisin itselleni näillä eväillä arvosanan 9+. Se on jo aikamoinen parannus peruskouluajoilta :D.

Because I can!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...