sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lampaita ja mustikkapiirakkaa

Punatukka-blogin Pepi haastoi 11 kysymyksellä, joista osa osuu ajankohtaisiin pohdintoihini. Jos sallit Pepi, jätän pari kyssäriä väliin, koska säästän lukijoitani tylsääkin tylsemmiltä vastauksilta ja keskityn mieluummin muutamiin.

1. Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?

Saaritilallamme on hirmuinen niitty, minkä niittäminen hirvittää ihan hirveästi. Kaikki siihen laitetut työtunnit ovat myös muusta työstä pois otettua aikaa. Niinpä olemme puhuneet pienen lammaslauman hankkimisesta. Mutta sekin hirvittää, kun tässä on muutenkin tuhat asiaa, mitkä ovat uusia ja ihmeellisiä, että onko meistä kaiken päälle vielä lammasfarmareiksikin!!?? Lammaslemmikit olisivat kyllä aivan ihania, mutta isäntä haluaa mieluummin ostaa kuin vuokrata, joten syksyllä ne päätyisivät pataan ja sekin ajatus hirvittää, kun kerran lemmikeistä oli kyse! Toisaalta ymmärrän luomuliha-ajatuksen ja tavallaan kannatankin tällaista kiertokulkua, mutta mutta... mitä mieltä te olette asiasta?

Tämän söpön karitsakuvan oikeudet: Inkeri Ahvenisto, eNorssi

2. Luottoleipomuksesi?

Saan silloin tällöin leivontainspiraation, ja minulla on muutama bravuuri. Kaikkein parhaalta maistuu kuitenkin suoraan metsästä kerätyistä mustikoista murupohjaan tehty piirakka vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera. Sitä on ollut helppo valmistaa aina veneessäkin, jos mustikoita on löytynyt. Yksinkertaisen reseptini kirjasin taannoin ensimmäiseen blogiini. Mustikkapiirakkaan liittyy hauska muisto poikien lapsuudesta. Juttu ja resepti ovat luettavissa täältä: klik.

3. Suosikkiurheilulaji

Kuten Pepikin kirjoittaa, urheilusta käy myös minun elämässäni nykyisin niin moni asia. Urheilen aika paljon, mutten osaa tehdä eroa sen välillä, että onko maastolenkki koiran kanssa enemmän suosikkilajini kuin vaikkapa tulevat huhkimiset saaressa. Veikkaan, että kesä tulee olemaan tässä suhteessa liikunnallisesti varsin monipuolinen ja uskon ja toivon nauttivani kovastakin rääkistä.

4. Paras päähänpisto tällä viikolla?

Keksin laittaa torstaina vanhemman pojan optarin ja kuivapuvun nettiin myyntiin, kun ajattelin, että nyt alkaa sesonki. Menivät molemmat heti seuraavana päivänä kaupaksi ja saimme niistä hyvän hinnan, koska olivat priimakunnossa. Saadaan poikien tulevat valmennuskausimaksut ja Gardan luottokorttilaskut maksettua :)


5. Oletko saavuttanut elämässäsi ne asiat, joista pienenä haaveilit?

Tämä voi kuulostaa pateettiselta, mutta olin lapsena kovin epäluottavainen sen suhteen, että mahtaakohan elämä tarjota minulle koskaan mitään. Niinpä en uskaltanut edes toivoa tai haaveilla lapsena juuri mitään. Sen sijaan ajattelin - ja asia oli minulle ihan ok - etten varmaankaan edes elä aikuiseksi asti (!). No, tässä sitä ollaan ja eletään onnellisena ja nautitaan joka hetkestä aina vain enemmän ja enemmän. Ideoita, toiveita ja suunnitelmiakaan ei aikuisiältäni ole puuttunut, joten siinä mielessä voin vain todeta, että onneksi lapsuuden 'ennustukseni' ei ole toteutunut, vaan olen saavuttanut paljon enemmän.

6. Pidätkö talvella hattua?

En käytä hattua, mutta olen vapaa-ajalla melkein aina, nytkin tätä kirjoittaessani, pipo päässä kesät talvet. Pipo kevenee kevään tullessa, mutta viluisella ololla saatan siis pitää kotioloissakin pipoa tai huivia päässä. Idurista on muuten löytynyt vanhoja vintage-hattuja. Ne pitää kuvata tänne blogiin näytille ja tietysti pohtia niiden tulevaisuus.

Tämänhetkinen lempipiponi

7. Lempparituunauksesi? 

Kyllä se on divaani, jonka maalasin ja verhoilin pari kuukautta sitten: klik.

Tässä kun tuli taas avauduttua, avaudun vielä sen verran, että sain viikonlopulle pienen uuden päähänpiston: valkosipulin viljely. Tänään olisi vielä aikaa hurauttaa puutarhamyymälään ja toteuttaakin se. 

Avointa viikkoa ihan jokaiselle!


25 kommenttia:

  1. Anonyymi15.15

    Lampaat ovat kivoja: meillä on naapurissa lampaita. Mutta voin ilmoittaa, että ajansääston takia niitä ei kyllä missään tapauksessa kannata ottaa. Ensinnäkin niityn pitäisi olla tosi iso, että se riittäisi "pienenkään lammaslauman" syöttämiseen. Toisekseen se niitty pitää ensin aidata. Ja voin ilmoittaa, että mikään sähköaita ei riitä lampaille, niillä pitää olla kunnon aita, jota ei ylitetä eikä aliteta. Muuten ne ovat naapurin kukkapenkissä, vihannespenkissä ja sipulipenkissä (koettu on kahtena kesänä! arvaa ottiko aivoon, vaikka sinänsä lampaista tykkäämme) Ja jonkun suojankin ne tarvitsevat. Kyllä tässä ajassa kohtalaisenkin niityn niittää MONEEN kertaan.

    Eri asia sitten on, että lampaat ovat mukavia ja niistä on muuten iloa. Mutta mikään helppo nurmenleikkuri ne eivät ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedostamme kyllä sen, että aitaus ja suoja tarvittaisiin. Mutta sitä syötävää niittyä on ihan oikeasti tosi paljon!! Alue, jota mietimme aidattavaksi on 2,5 hehtaaria, joten saa olla kyllä aikamoinen lammaslauma, jos ruoka loppuu kesken.

      Viime syksynä niittäminen kerralla kesti yhdeltä ihmiseltä kaksi päivää. Jos sen kertoo useammalla kerralla kaudessa, menee siihen kyllä aikkas paljon aikaa, mutta tiedä häntä, eläinkin vaatii aina osansa, totta sekin.

      Poista
    2. Anonyymi21.32

      "Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että luonnonlaitumilla kaksi hehtaaria kantaa 4-6 uuhta karitsoineen." http://www.laidunpankki.fi/sivu.tmpl?sivu_id=257

      Huomattava on myös, että koko laidunta ei voi samalla kertaa antaa lampaiden käyttöön, vaan laidun annetaan lohko kerrallaan, sillä muuten syövät päältä vain herkullisimmat kasvit ja tallovat muut syömäkelvottomiksi. Joten on joko käytettävä siirrettäviä lammasverkkoja tai aidattava alue lohkoittain.

      Mutta kuten sanottu, hienoja eläimiä ja hienoa että löytyy ahkeria ihmisiä, jotka jaksavat viitsiä. Kannustan!

      Poista
    3. Anonyymi17.53

      Muutama työpäivä menee aitaamiseenkin, 700 metriä aitaa... (vai rajoittuuko osa mereen?) Meillä on koko tontti 2,3 hehtaaria ja kyllä menisi jokunenkin päivä sen aitaamiseen.

      Poista
    4. Kyllä rajoittuu mereen, jopa kahdesta kohtaa. Jokusen päivän olemme siitä huolimatta laskeskelleet aitauksen kestävän. Mutta toisaalta hyvin tehty aita on toki sitten tulevinakin vuosina käytössä.

      Poista
  2. Lampaat pihassa ovat ihania, jos meillä olisi isompi piha niin aika varmasti ottaisin meille.

    Oon hoitanut lampaita työn puolesta ja anonyymin kanssa olen siinä samaa mieltä, että jos aikoo selvitä ilman ostorehua niin aika iso saa aitaus olla tai muuten lampaat lähtevät aitauksesta etsimään parempia ruokapaikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vankka aitaus olisi oltava. Taas yksi asia, mikä menee remontin edelle, voih ja eih!

      Poista
  3. Hauska oli tunnustuksiasi lukea!
    Innolla odottelen tuleeko teistä lammasfarmareita :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos R Kivitikka ;) Sitähän minäkin odottelen. Saas nähä :)

      Poista
  4. Lampaista.. ne on loistavia ruohonleikkureita! Puhun vaan omasta puolestani, mutta en koe voivani syödä sellaista, joka on lemmikkimäinen ja lemmikkinä hoivattu(kuin viimeisen pakon edessä - tämä pitää aina muistaa sanoa, muuten saa huutia, että jos olisi elämästä ja kuolemasta kysymys..). Ei voi mieskään. Ruoaksi päätyvän pitää meillä olla jotenkin villi ja persoonaton, sellainen, joka ei kiinny meihin, emmekä me siihen.

    Meillä on melkein aina valkosipulia ruukussa vuoden ympäri. Valkosipuliruohosipuli on melkein yhtä yleinen raaka-aine meillä kuin suola ;D

    Se sun divaani... oih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan todellinen esto minullekin: ehdin tasan tarkkaan kesän aikana kiintyä pieniin karitsoihin tai vaikka isompinakin tulleisiin lampaisiin. Olemme puhuneet tästä ja olen asettanut ehdoksi, että jos lampaita tulee, niille ei anneta nimiä eikä niitä ajatella meidän omina. Voi että, en saa kyllä millään ukon päätä käännettyä tuon teurastuksen suhteen, jos niitä meille tulee... Sydän särkyy jo etukäteen pelkästä ajatuksestakin, vaikkei 'meidän lampaat' ole ehkä vielä edes syntyneet!

      Kävin hakemassa istutussipulit. Pitääkö ne idättää etukäteen??

      Poista
    2. Ei aavistustakaan ;D Mä kun tökin valkisipulin kynnet multaan ja muutaman päivän kuluttua ne puskee hulluina vartta!

      Poista
    3. Ok, yritän samaa!

      Poista
  5. Hassua, mutta mullakin oli lapsena / nuorena sellainen ajatus, että tuskinpa edes elän aikuiseksi asti :). Siihen oli kyllä syynsäkin, mutta aika rankalta kuulostaa näin jälkikäteen ajateltuna..
    Ja toi on kyllä epistä, että toisilla onnistuu piirakka vaikka veneessä leivottuna ja toisilla ei yksinkertaisesti yhtään mikään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ajatus voi olla yleinenkin lapselle, vaikka samoin minua karmaisee, kun ajattelen ajatelleeni niin.

      Hei kuules, tällä mun ohjeella onnistuu surkeinkin piirakantekijä, koska ehkä itsekin olen sellainen. Juttu perustuu siihen, että pohjassa ei ole lainkaan munaa eli kypsentämistä vaativia ainesosia. Jos laitat yhteen sellaisia aineksia kuin voi, sokeri, kaurahiutaleet ja mustikat, lopputulos EI VOI OLLA PAHA, vaikka kuinka et osaisi muuta leipoa :)

      Poista
  6. Nyt sitten odotellaan lammasuutisia ;) - tai siis aitauksenrakennusuutisia??

    Valkosipuli! Sinäpä sen sanoit! Sitä täytyy laittaa Lillaankin, sitä menee.
    Sä olet sitten varsin onnekas pessimisti vai entinen pessimisti - vai kuinka tuo pitäis muotoilla :D

    Annoinko mä muuten urheilullisemman kuvan kuin tarkoitinkaan?? Mä olen siis hyvä kokeilemaan, mutta kyllä varsinainen sohvaperuna :D
    Mä teen vaan sitä mikä on kivaa, jaurheilu nyt vaan ei ole kivaa....mä mittän endorfiineja saa siitä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mulla on vaan liikaa aikaa miettiä ja suunnitella täällä kotona. Lähtis jo ne jäät, niin pääsisi remonttiin käsiksi ja lukijoita kiusaamasta kaikilla epärealistisilla suunnitelmilla :))

      Taidan olla entinen pessimisti ja kuule, kyllä se urheilu on kivaa, on se! Nyt voidaan aloittaa juupas-eipäs -kisa. :D

      Poista
  7. Me vain etsimme pienen saaren, onnellisten saaren? Alla utuisen sateenkaaren, onnellisten saaren. Siellä elämme lampainemme ja iskemme hampaamme lihavaan katraaseen...Auts!
    Mistä tulikaan mieleeni tämä surumielisen onnellinen laulu elokuvasta "Lampaan syöjät"?
    Suloiset, ihanat lampaat. Niinhän se on kautta aikojen mennyt, että laiduntavat lampaat tekevät arvokkaan työn avuksemme ja sitten saamme nauttia niiden pehmeästä villasta ja jopa maakuopassa hautuvasta rosvonpaistista.
    Tämmöisenä kasvisyöjänä taitaisin pysytellä vain tuon villan kimpussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, siili! Kiitos :)

      Poista
  8. Minustakin lampaat on ihania! Meillä ei kotona ollut koskaan lampaita vaikka maalaistalon tyttö oonkin. Nyt siinä kotitalon naapurissa on lemmikkinä pari lammasta,toisen nimi on kerttu, toista en muista :) Aivan ihania!

    Valkosipulin viljely on helppoa,hyvä kun muistutit.Pitääkin laittaa kynsiä jääkaappiin.Helpointa olisi ollut kun syksyllä ois laittanu peltoon valmiiksi mutta mun "pellossa" taisi olla uima-allas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne hellyyttäviä. Siltä pohjalta vähän polttelisi ajatus saada elämää saareen kesäksi, mutta entäs sitten syksyllä, jos ne vielä on saaneet omat nimetkin. No, vielä on pari kuukautta aikaa sulatella eri näkökantoja asiaan. Kertulle ja kaverille terveisiä! :)

      Voi ei, uima-allas kasvimaalla ei kyllä tiedä hyvää veden jäätyessä, eli turhiksi jäisivät tosiaan kylvöt!

      Poista
  9. Hei, Olen lukenut blogiasi. Se on kivaa luettavaa! Erityisen kiinnostavaa on lukea purjehdusharrastuksestanne ja poikienne optimistitapahtumista, koska yleensä olemme itse samoissa tapahtumissa tyttäremme kanssa. Blogissani on sinulle tunnustus. Huomasin, että olit saanut se jo aiemminkin, joten ymmärrän, että et enää vastaa siihen. Halusin kuitenkin mainita blogisi tunnustuksessani.
    http://entajosalkaisit.blogspot.fi/
    Jäiden lähtöä ja alkukesän ranking kisoja odotellessa,
    Nora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nora! Kiva kuulla ja tutustua tätäkin kautta uusiin purjehdustuttavuuksiin. Rannassa siis tavataan!! Kävin myös kurkkaamassa blogisi puolella ja taidamme näin ollen jäädä seurailemaan toistemme ajatuksia :)

      Aiemmin kirjoittelin purjehduksesta Mieli merelle -blogiin, mutta nyt jutut ovat sulautuneet yhteen, joten jatkossa raapustelen myös purjehdusaiheiset postaukseni täällä Villa Idurin puolella - kiva jos pysyt kuulolla ja kiitos hirmuisesti tunnustuksesta, vaikken tosiaan taida sitä tällä kertaa jakaa eteenpäin. Tunnustus on kuitenkin aina mahtava saada.

      Poista
  10. Sulle on tunnustus Kellarimäen blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jibii, kiitos, tulen katsastamaan :)

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...