lauantai 30. marraskuuta 2013

Häh, ai kelirikko?


Tänään saareen mentäessä kohtasimme yllättävän esteen. Parin yön pakkaset olivat jäädyttäneet venerannan. Rikoimme sen verran jäätä, että saimme veneen laskettua vesille.

Tämä alla oleva ei onneksi ole veneemme.


Matkalla kapeassa salmessa Mikko joutuikin ihan urakalla hakkaamaan jäätä keulasta rikki muutaman kymmenen metrin matkalta päästäksemme eteenpäin. Käväisi jo mielessä, että onko tämä meno jo ihan hullun hommaa. Oli tai ei, perille kuitenkin vielä päästiin, vaikkei jäänmurtajaa omistetakaan.




Tänään ei tehty oikeastaan mitään ihmeellistä, enemmänkin ulkoilutettiin koiraa sekä itseämme. Tuuli alkoi voimistua ja hyytää päivän mittaan. Alkaakohan se talvi tehdä tuloaan... 


Ai niin, yksi tärkeä tehtävä suoritettiin turvallisuutemme liittyen, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Pidelkäähän hatuistanne kiinni siihen asti!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Risukasasta pitsiarvontaan

Pst, vain arvonnasta kiinnostuneet, hypätkää suoraan viestin loppukappaleeseen :)

Viikonloppuna jatkoimme jo aiemmin aloitettua puiden kaatoa. Puut, joita meidän pitää harventaa tontilta, ovat haapoja ja leppiä. Useita tunteja huhkittuamme tuli taas mieleen, että eikö meillä ole mikään homma sellainen ihmisen kokoinen. No ei taida olla. Viikonloppuna kaadoimme noin 30 miehen käsivarren paksuista hapaa. Jäljelle jäi ainakin 330, mutta hyvä se on tietenkin kaataa maltilla vähitellen. 

Alla olevasta kuvasta näkyy näiden epäjalojen lehtipuiden määrä - ne reunustavat tonttia kauttaaltaan, peittävät kauniin havumetsän sekä kalliot, jotka reunustavat molemmin puolin niittyä. Talojen takaseinustoille ne kerryttävät runsaasti lehtijätettä, joka on jo lahottanut joitakin seiniä pahoin.  


Tämä hirsiseinä on onneksi hyvin säilynyt ja muille pitää saada aikaan yhtä kuivat olosuhteet. Pitäisiköhän muuten tarttua rakennuksen maalausurakkaan ensi kesänä? Punamulta saisi kyllä ihmeitä aikaan rakennuksen ulkonäölle. 



Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...



Kuten näette, ensi viikonloppuna pääsen taas tämän raivaus-nimisen urheilulajin pariin, jippii! 


Ja sitten asiasta toiseen! Olen ollut kovin ilahtunut kaikista mukaan liittyneistä uusista lukijoista ja tietenkin kivoista kommenteistanne - kiitos ♥. Siksi muistinkin teitä taannoisella matkallani ja toin Belgiantuliaisina tämän kauniin käsintehdyn koristeen, jolla voi peittää käsipaperilaatikon. Te vanhat ja uudet lukijat, jotka arvostatte tällaista kaunista pientä turhaketta, ilmoittautukaapa mukaan arvontaan vastaamalla tähän 5.12. mennessä. Ainoana kriteerinä on siis lukijaksi rekisteröityminen! 


Kaupunki oli täynnä toinen toistaan upeampia käsityömyymälöitä, joten en voinut vastustaa pientä hankintaa itsellenikin. Hankin kaksi tuollaista pullonalusliinaa ja yhden keksien tarjoiluun tarkoitetun koteloliinan. En kylläkään ostanut juuri tuota kuvassa näkyvää, vaan vähän yksinkertaisemman version. Näen jo, miten nämä sopivat pieneen kattaukseen ensi kesänä valmistuvalle kuistilleni :)  


Onnea arvontaan ja iloista mieltä kaikille!


lauantai 23. marraskuuta 2013

Henkilökohtaisuuksia

Merenneito blogista Matkalla Merenneidoksi jakoi minulle haasteen vastata henkilökohtaisiin kysymyksiin. Sen jälkeen haaste tippui myös Kopien kuiskeen Saidalta. Koska en ole kovin hyvä haasteissa, vastaan vain yhteen ja sitäkin muokkaan hiukan tiputtamalla pari kyssäriä pois säästääkseni teitä lukijoita tylsiltä vastauksilta :)  En taida ihan täydellisesti onnistua haasteeseen liittyvässä kuvituksessa. Niinpä täydennän sitä kuvilla, jotka otin  vähän aikaa sitten valoilla koristelemastani ikkunanpokasta, jonka hankin kesällä Ruotsista. (Lue päivitys Ruotsin antiikkikirppiskäynnistäni täältä: klik). Ikkuna tulee päätymään myöhemmin johonkin rakennuksistamme, mutta siihen asti toimikoot osana sisustusta. 


1. Mikä sai sinut alun perin aloittamaan blogiharrastuksen?

Pidän kovasti kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Ensimmäinen liittyy myös ammattiini. Valokuvausta en lue varsinaisesti harrastuksekseni - ihan sillä tasolla en sitä tee ja opettele, mutta sanoisin, että blogin pitäminen on tullut rakkaaksi harrastukseksi näiden kahden asian yhteisvaikutuksesta.

Päiväkirjan kirjoittaminen on liian yksinäistä, sisäistä puhetta. Siksi kai bloggaus on kivampaa, palkitsevampaa  ja siten säännöllisempää. Ihan alun perin blogikirjoittaminen alkoi suuren haaveemme, purjeveneen, hankinnan seuraamisesta. Toisin kuitenkin kävi - eli tuli hankittua tuo purjehdustukikohta ensin :)  Siirryin kirjoittamaan Villa Iduria, kun hankimme saaritilan ja halusin aloittaa projektin vaiheista kertovan blogin ihan dokumentaatiomielessä. 


2. Millaisia postauksia tykkäät lukea?

Sellaisia, jotka ovat aitoja ja persoonallisella tyylillä kirjoitettu, ja joihin liittyy myös asiasisältöä, olkoon sitten kevyemmässä tai painavammassa muodossa. Aiheiden puolesta suosikkiblogit liittyvät omaan elämääni ja kiinnostuksen kohteisiin. Seuraan eniten purjehdukseen, hirsitalojen ja huonekalujen kunnostukeen liittyviä juttuja. Myös pohdinnat etiikasta ja arvomaailmasta kiinnostavat samoin kuin elämä luonnon äärellä ja syrjäseuduilla. Niin ja sitten jotkut blogit ovat vaan niin hauskoja ja hyvin kirjoitettuja, että seuraan niitä ihan vain siksi!

3. Viime kesän paras muistosi?

Viime kesä oli kokonaisuudessaan aivan uutta meille. Oli ihana asua ja oleilla päiviä laskematta Villa Idurissa ja hengittää paikan historiaa samalla puuhaten milloin minkäkin nurkan parissa. Vaikka teimme paljon töitä, jäi päällimmäiseksi muistikuvaksi kesästä kiirettömyys. Paitsi silloin, kun juostiin nuorimmaisen purjehduskisoissa (ja niissä muuten juostiin paljon).

4. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

Haluaisin tietenkin viettää kaiken mahdollisen ajan saaressa jotain pientä puuhaten. Rankatkaan hommat eivät tunnu rasitteilta vaan ovat sopivan fyysisiä ja riittävän erilaista tekemistä kuin päivätyöni. 

Mutta jos vastaan arkisemmin, pidän ruuanlaitosta yhdessä, tulevaisuuden suunnittelusta (tietäen, että asiat, joita tutkin/pohdin eivät suinkaan kaikki toteudu), haluan ja yritän pelata tennistä aina kun vain voin ja puuhata poikien purjehdusharrastuksen parissa. Ja tietenkin blogata jostain itseäni ilahduttaneesta asiasta.

5. Suurin haaveesi?

Jos ohitan sellaiset arvoihin liittyvät perusasiat kuten perheemme onnellisuus ja terveys, vastaus on yksiselitteisesti PUR-JE-VE-NE. Se on ollut kestohaaveeni pienestä pitäen ja ja kaksi kertaa tämä haave on jo toteutunutkin :) Siksi olen haaveen kanssa rauhallinen, kun tiedän, että se voi olla totta vielä kolmannenkin kerran elämässämme. Ennemmin tai myöhemmin. Ja kun se tapahtuu, vedetään juhlaliput salkoon!


6. Lemppariruokasi?

Tällä hetkellä uunissa kypsyy yksi syksyn ehdottomista suosikkiruuista, joka on Mikon bravuuri: kaalikääryleet voissa ja siirapissa paistettuna, nam :) Mutta viime viikonlopun kevyempi kattaus alla sopii myös vastaukseksi. Nämä rullattiin vanhemman pojan kanssa:


7. Mitkä ovat kolme suosikkielokuvaasi?

Taitavat monet olla Pedro Almodovarin ohjaamia :)  

8. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?

Lähtisin oikein mielelläni vaikka joululomalla Alpeille. Mutta kaukaisempana toiveena olisi Buenos Aires. 

9. Mitä aiot touhuta tulevalla viikolla?

Viikolla on luvassa työmatka Köpikseen ja toivottavasti viikonloppuna pääsemme saareen. Sen voisi pyhittää puiden kaatoon ja risujen polttoon. 

10. Mikä on ollut tähän astisen elämäsi suurin seikkailu?

Jos totta puhutaan, kyllä se on tämä meneillään oleva seikkaulumme Villa Idurissa, mutta myös ensimmäisen purjeveneen hankinta ja etenkin ensimmäisen kesän kuuden viikon yhtäjaksoinen matkanteko merellä oli huikea ja kokemusrikas seikkailu. Sellaiselta se ainakin tuntui. Olin tuolloin myös viimeisilläni raskaana ja synnytin kolmen viikon päästä rantautumisestamme. Kokemuksen jälkeen oli myös ihana alkaa rakentaa pesää kotona, jalat turvallisesti maan kamaralla reissua muistellen :)  

11. Mitkä ovat parhaat tapasi rentoutua?

Jos ajattelen yleisesti, en tiedä mitään rentouttavampaa kuin asiat, joissa yhdistyy keskittyminen olennaiseen, irrallaan olo arjen hyörinästä, ulkoilmassa olo ja itsensä haastaminen. Siksi kai vohkaan niin paljon purjehduksesta - ja nykyisin tietenkin Idurista :)) joka täyttää nämä samat kriteerit vaikkakin eri tavalla. 

Jos ajattelen ihan tavallista arkea, niin sanoisin, että urheilusta tulee aina hyvä olo. Eniten sillion, kun ei millään jaksaisi. Sen jälkeen yksinkertaisen hyvä ateria ja sauna kruunaavat olon!


12. Unelmiesi asuinpaikka?

Olen onnellinen sekä kotimme että Villa Idurin sijainnista. On suurta luksusta asua näissä molemmissa paikoissa meren äärellä, maailman mittakaavassa turvallisesti ja suhteellisen väljästi. Toivoisin voivani asua 50/50 Villa Idurissa, eli vähän enemmän ajasta kuin nyt. Onhan se tarkoitettukin pysyvään, ympärivuotiseen asumiseen, heh. Suuhuni ei sitten millään sovi sana 'kesämökki', kun puhumme saaripaikastamme. Ehkä siitä alkaa pikkuhiljaa muodostua meille toinen koti? 

Tällaisia henkilökohtaisuuksia tällä kertaa! Seuraavaksi luvassa arvonta, jossa arvotaan jotain herkkää, hentoa ja kevyttä... Siihen asti - Moido ja mukavaa viikonloppua!!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mysteeri myrskyn jälkeen

Ulapalla tuiversi tänään ihan kunnolla, mutta pahin tuuli ei osunut poukamaamme. Vesi kuitenkin on pakkautunut kai edellistenkin kovien etelänpuoleisten tuulten seurauksena lahteen, joten - heh heh - taisin saada peräänkuuluttamani merinäköalan vähän yllättävin keinoin.

Nyt pikku saunamme ei nimittäin ole enää meren äärellä vaan kirjaimellisesti meressä




Sisäpuolelta sauna ei onneksi vielä ole veden peitossa, mutta saunan ulko-ovi on kadonnut mystisesti!! Koska toinen sarana oli hajalla, se nojasi viimeksi oviaukkoa vasten irtonaisena, joten a) joku on pöllinyt sen b) se on kaatunut maahan tuulessa ja purjehtinut omille teilleen. Kumpikin vaihtoehdoista vaikuttaa meistä todella oudolta siitä syystä, että ovi painoi ihan tajuttoman paljon. Emme myöskään ole nähneet vettä saunan oven edustalla, joten jos vesi on sen vienyt, merenpinnan on täytynyt olla toooodella korkealla meidän poissaollessamme. Uskomatonta oven poispurjehduksen kannalta on myös se, että sen on täytynyt ylittää pahimmat rannassa olevat isot kivet, jotka esimerkiksi ovat tälläkin hetkellä edelleen vedenpinna yläpuolella. Lisäksi, miten ihmeessä ovi on liukunut tiheän kaislikon läpi? Etsimme ovea lahden pohjasta jonkin aikaa, koska vesi oli tosi kirkasta ja nyt veneellä pääsi ihan rantaan asti joka paikasta. Loppudiagnoosi: kadonnut ulapalle.

Tämänhetkistä, 15 metriä sisäänpäin tullutta, rantaviivaa ei kaisla peitä!



Mikko korjaili puoli päivää lentoon lähteneitä pressuja venevajan katolta. Pressut on tarkoitus korvata uudella katolla ensi kesänä. 


Jätimme tänään taas kauriille syötävää, jotta ne viihtyisivät saarella ja kanta pysyy hyvänä. No, saavat näitä peuratkin syödä, vaikka me emme saakaan niitä metsästää.


Haasteita on pukannut minulle paristakin blogista; kiitokset Merenneito ja Saida! Katsotaan, josko ensi viikolla ehtisin vastailla niihin. Nyt toivottelen kaikille mukavaa sunnuntai-iltaa. Toivotaan, ettei myrsky ole tehtnyt suurempia tuhoja! 


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Merinäköalaa etsimässä

Juuri nyt meitä pohdituttaa (ja turhauttaa) sisääntulolahteamme paksulti reunustava kaisla. Asia pitäisi ratkaista tässä syksyn aikana. Rantaviiva ja merenpohja ovat kärsineet parin vuosikymmenen  hoitamattomuudesta. Tehostaaksemme veden vaihtuvuutta ja saadaksemme siitä kohdasta edes pilkahduksen näkymää merelle päin olemme ryhtyneet suunnittelemaan vastaiskua kaislan eliminoimiseksi.

 


Tällaisen massiivisen pinta-alan niittäminen käsin on ihan tehotonta. (Ja olishan tässä muutakin tekemistä.) Ruoppaus on ainoa ennallistamisvaihtoehto, joka poistaisi ongelman kerralla. Siispä olemme kuluttaneet viime viikkoina valtavasti aikaa pyytämällä useampia ruoppaustarjouksia ja käyttämällä paikan päällä niin paikallisia maajusseja kuin isompia firmoja kustannusarvion saamiseksi. Ja joka kerta, kun joku antaa meille tarjouksen, nousee tukka pystyyn: ei hyvänen aika, miten voi ruoppaus maksaa saman verran kuin kaivinkone, jolla se tehdään...???

Jos siis ruoppaamme, rahan menoa - ja rankasti - ei voi estää. Siksi aloimme uudelleen puhua B-vaihtoehdosta, jonka olimme jo hyllyttänneet: koneellisen kaislaleikkurin hankinnan. Se ei kuitenkaan ratkaisisi koko ongelmaa, koska rantavesistö on kaislajätteen vuoksi esim. uimisen kannalta mahdoton. Pohja elpyisi vasta pitkällä tähtäimellä. Tämän lisäksi pitäisi siis rakentaa saunan kohtaan laituri syvemmälle veteen. Laskelmiemme mukaan  leikkuri/laituri -yhdistelmä tulisi kuitenkin neljä kertaa ruoppauskustannuksia halvemmaksi.

Meri on niin kaunis, on sitten heinäkuu tai marraskuu - tunnelma vain vaihtuu. Joten, sen eteen pitää taistella (lue: tästä on tullut minulle pakkomielle). Meren tuntu pitää saada ihan perille asti pihapiiriimme. Alla olevassa kuvassa on meidän saari mereltä päin. 



Kaislaleikkurilla työ pitkittyy pohjan osalta, mutta näköalan toki silläkin saa aikaiseksi. Kallistuako tähän vaihtoehtoon vai upottaako remonttirahat pahuksen kiskurihintaiseen ruoppaukseen...?? Tämä onkin muuten yksi harvoista asioista, josta emme meinaa saada tehtyä päätöstä, vaikka sisimmässämme tiedämme, että asia on hoidettava tavalla tai toisella. Mukavuusfaktorin lisäksi kyse on tilan miljöön huomioiden myös saaristolaisen maiseman ennallistamisesta.

Nyt kyllä pikkuisen tuskastuttaa!


perjantai 1. marraskuuta 2013

Kesällä kerran...


Huh huh, nyt on päällä äärimmäisen tiukka työtahti ns oikeissa töissä. Lainatakseni ilmaisua Förmaaki ja puutarha -blogista: juuri nyt tuntuu vähän liiaksikin siltä, että arki pyörittää minua enkä minä arkea. Taitaa samaa fiilistä olla vähän yleisemminkin ilmassa...

Kun nuo kelitkin on sen verran synkät, on ehkä oikea hetki heittäytyä oikein kunnolla masokistiksi ja kaivaa esiin muutamia muistoja kesästä. Ei vaiskaan, en kärsi kesäkuvien katselusta. Päinvastoin, ne ovat juuri tähän hetkeen hyvää terapiaa. Hyvä, että tuli napsittua edes jotain remontin lomassa.


Jokavuotinen synttärisarjamme: neljät kesässä 


Pieniä päivittäisiä iloja hikisen remontin keskellä: raikasta vettä ja niittykukkakimppu pöydällä  



Meillä kävi sekä isoja että pieniä kesävieraita


Isovanhemmilta tullut tupaantuliaislahja lähti kasvamaan hyvin


Kesäisen maalaismaiseman perikuva: päätalolta alas rantaan kulkeva polku


Kalojakin narrattiin muutama


ja muita ötököitä - paitsi että tätä ei taidettu syödä



Kesää kun muistelee, pysyy aurinko mielessä. Sallinette siis aurinkoiset viikonlopun toivotukset!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...