sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Karitsakuljetus

Kylläpä meiltä meni tänä vuonna pitkälle karitsojen hakeminen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niitty rehottaa jo ihan valtoimenaan, joten tämä oli viimeinen hetki siltä kannalta! Tänä vuonna otimme edellisvuotisiin verrattuna pari kuukautta aiemmin syntyneet yksilöt, jotta ne olisivat ehtineet päästä kasvussaan hyvään alkuun. Viime vuoden huonot kokemukset heikon pahnanpohjimmaisen kuolemasta ja toisen karitsayskästä sai meidät kokeilemaan, josko vähän isompien kanssa menisi kesä huolettomammin. Kuuden sijaan meille riittää nyt viisi, sillä sekä nurmen leikkausteho että lihan määrä on sama kuin kuudella pienemmällä.


Olisiko tästä uteliaasta valkoisesta kenties laumanjohtajaksi?


Kasvattaja antoi matokuurit pojille ennen lähtöä ja vielä keritsikin ne kaupan päälle. Näin säästymme yhdeltä koomiselta sessiolta, eli kerinnän suorittamiselta (Viime vuonna nauroimme aivan kippurassa aikaansaamaamme lopputulosta).


Pässit kotiutuivat meille eilen illalla ja selvisivät hyvin loppuelämänsä stressaavimmasta tilanteesta, kuljetuksesta. Selvästikään nämä isommat eivät olleet yhtä peloissaan kuin aiempien kesien pienemmät lajitoverinsa. 

Mauro haistoi kuljetuslautassa olevat tulokkaat ja lähti uiden katsomaan, josko Mikko veneessä tarvitsee luotsausapua. 



Mauro teki sinunkaupat näiden kanssa jo eilisillan aikana. Me odottelemme vielä vuoroamme. 




Olen muuten täällä juuri nyt yksin, koska Mikolla on hoidettavia asioita kaupungissa, seniori on kesätöissä vielä viikon ja juniori on seilaamassa serkkujen kanssa. Tai no, en tietenkään voi edes tuntea olevani yksin, kun sain juuri tällaisen lauman seuraksi. Ja Mauro tietysti pitää minusta oikein hyvää huolta kulkemalla herkeämättä kintereilläni.

Hyvää yötä ja aurinkoista uutta aamua, toivottaa Idurin monilukuinen väki!


  

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Merisumua

Veneilijäbloggarit jo ehtivätkin raportoida viikonlopun merisumusta. Mekin jäimme sen peittoon. Tällä kertaa emme kuitenkaan jääneet sumun silmään onneksi veneellä, vaikka siitäkin on kokemusta. Oli verrattain paljon miellyttävämpää nähdä tämä luonnonnäytelmä kuivalta maalta käsin. Sumu ilmeistyi mereltä ja peitti koko meidän poukaman. Aavemainen tunnelma laskeutui ylle ja hälveni vasta pitkän ajan kuluttua.

Aiemmin päivällä merellä näytti tältä; oli täysin peilityyntä ja kovin lämpöistä. Merisumu syntyykin ilman lämpötilan ja kylmän veden jyrkästä kontrastista. 



Alkuillasta sumu alkoi työntyä aukolta sisään ja pyyhkäisi saaren yli. Riippuen auringonvalon määrästä, värisävyt vaihtelivat ihmeellisesti. 








Osa näistä on ihan postikorttikamaa. Tai ainakin kelpo materiaalia Idur-valokuva-albumiin :).

Vielä kaksi päivää kesäloman alkuun - jippii. Sitten saa parasta aikaakin ropsutteleva sade olla taakse jäänyttä elämää. Näin olen päättänyt!

Kaunista keskiviikkoiltaa,





maanantai 22. kesäkuuta 2015

Rentoa juhlamieltä


Vaikka niin loitsuin meille sadetta, jotta istuisimme kuin tatit uudessa ruokavajassa, onnistui Juhannus yllättämään meidät upealla aattosäällä, joka aukeni yön rankkasateen jälkeen kirkkaana. No, istuimme vajassa silti nauttimassa uudesta lattiasta, ruokapöydästä, hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli ihanan rentoa.




  

Jovelan Johanna vinkkasi viikko takaperin minulle näistä Kemiönsaarella myynnissä olevista vanhoista tuoleista. Olin heti samaa mieltä, että tänne kuuluvat! Mutta en olisi muuten niitä saanut meille kulkemaan, ellei olisi käynyt ilmi, että tuolien myyjä viettää Juhannusta aivan meidän hoodeilla. Käväisin noutamassa ne lähisaaresta - helppoa.


Oviaukosta pilkottaa tervattu lattia, joka oli ehtinyt melkein kuivua ;). Tein oven eteen pienen kivetyksen ja hiekoituksen, jotta multa ei kulkeutuisi kengissä niin helposti vajaan.


Tämä tuoli on aiempi hankinta ja vilahtanut keväällä jo blogissa. Nyt se pääsi pöydän päätyyn. Tuolin takana näkyy lämmikkeiksi ostamani huovat, mutta niitä ei tarvittu. Hyvä niin. 








Aaton jälkeen sää muuttui vaihtelevammaksi: usvaa, merisavua, tihkuttelua, valon kajoa ja täydellistä tyyneyttä. Jokaisessa säässä on oma viehätyksensä. Lisää kuvia seuraavassa postauksessa.

Rentoa viikkoa lomalaisille ja työssä käyville tasapuolisesti!



maanantai 15. kesäkuuta 2015

Keittiövaja valmistuu


Tämän päivän lehdessä povattiin Juhannukseksi sateista ja koleaa säätä. Kuin tilauksesta olemme saaneet vihdoin keittiövajan toisen päädyn lattian valmiiksi, joten vaja alkaa olla valmis isompiinkin illanviettoihin. Tämä on ollut kyllä pitkällinen projekti - johtuen a) siitä, että vajan seinän takana oleva tiheä haavikko on ulottanut vahvat juurakkonsa vajan alle. Juurien pois kitkemiseen on kulunut hikinen työpäivä jos toinenkin, ja b) siitä, että lattiaa on työstetty pikkuhiljaa eteenpäin muiden hommien välissä. 

Tässä juurakoista vapaaksi raivattu maalattia, eli lähtötilanne. Käytimme perustuksiin lekaharkkoja, jotka saimme ilmaiseksi eräältä työmaalta. 



Haaveilin - ja haaveilen vieläkin - hieman erityyppisestä kalustuksesta tähän uuteen ruokailutilaan kuin mitä meillä nyt on mahdollista sinne toteuttaa. Toivoisin kovasti saavani tänne ison, vanhan astiakaapin lasiovilla, mutta nyt mennään köyhän naisen versiolla. 

Kun lattiasta oli 2/3 valmiina, kannoin vajaan keittöpäädyssä jo käytössä olleen emännänkaapin.



Kaapin hioin puhtaaksi vuosikymmenien pinttymistä aikomuksenani maalata se uudelleen. Hionnan jälkeen päätin kuitenkin jättää sen toistaiseksi maalaamatta. Kaapin päälle tein puulaatikoista tarjotin ja -lautashyllyt. Lisäsin laatikoihin tuon eturiman ja maalasin taustan puuvillan sävyisellä maalilla.




Lattiaan on käytetty sekä uusia lankkuja että venevajan purkulankkuja.


Vajassa on hankala ottaa hyvälaatuisia kuvia, tai ainakaan minä en siinä tunnu onnistuvan. Kummassakin päädyssä on ovet luomassa vastavaloa; samoin seinälautojen väleistä paistaa aurinko sisään. Ikkunoita ei ole lainkaan, joten pilvisellä säällä vaja taas on jopa liian hämärä.

Hämärän yleisilmeen ja käsittelemättömien seinälautojen sävyn vuoksi vajaan sopivat parhaiten vaaleat tai värikkäät kalusteet. Niinpä tämä sinikeltainen ruokailuryhmä, joka on tähän asti ollut kesäisin ulkona, on hyvä valinta tänne.



Mikko ripusti kattoon tulevan ruokapöydän kohdalle Italiasta hankkimani kristallikruunun. Jippii, vajassa on ensimmäistä kertaa valo! Lamppu on hieno, mutta jäin miettimään, että onkohan se vähän liian pieni tähän korkeaan tilaan. Toinen vaihtoehto on, että sekä lampun kettinkiä että sähköjohtoa jatketaan, jotta lamppu ulottuisi alemmas…




Vajan toisessa päädyssä (ks. yllä) on jo käytössä ollut kesäkeittiöosuus. Uuden ruokailutilan, eli toisen päädyn ovensuuhun kiinnitin tilalta peräisin olevan naulakon, jolle olen etsinyt paikkaa. 


Itse en ole vielä muuten nähnyt lattiaa kokonaan valmiina, koska viime viikonloppu kului pojan E-jollakisoissa ja kummipojan rippijuhlissa. Nämä kuvat ovat toissaviikolta. Niiden ottamisen jälkeen Mikko kävi naputtelemassa lattian loppuun ja samalla tervasi sen. Yritän kuvitella, millainen tuoksu vajassa on. Lattia ehtii kuivua Juhannukseksi, jolloin nostamme ruokapöydän sisään, järjestelemme tuolit ja katamme pöydän juhla-aterialle. Melkein jo toivon sadetta, ettei kenellekään tule mieleen haluta syödä ulkosalla ;).   

Sateensuojassa,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...