keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Mitä seuraavaksi?

Blogeista päätellen joulua vietettiin eri puolilla täydellisen leppoisissa tunnelmissa. Ihailen idyllisiä jouluisia koteja ja tunnelmaa, joka niistä on välittynyt. Oma jouluni ei mennyt aivan kympisti, mutta toisaalta, mitä siitä, uusia jouluja tulee kyllä! En jaksa ottaa täydellisestä joulunvietosta stressiä. Periaatteessa joulu on sellaista aikaa, että se pitäisi saada viettää tavalla, joka tuntuu itselle hyvältä. Nyt olisi tehnyt mieli erakoitua, mutta suunnitelmat oli tehty jo aiemmin. Mutta tuleehan niitäkin jouluja, jolloin työasiat eivät paina, en ole sairaana, olen täynnä puhtia laittaakseni jouluruokia ja nauttiakseni hyvästä seurasta ja yhdessäolosta.

Nyt satsaan välipäiviin. Käyn töissä tekemässä tekemättömät työt, otan kotitöille ja omille puuhilleni aikaa ja yritän tulla lopullisesti terveeksi. Osa näistä on jo saatu hyvälle alulle. Kotona saimme mm. seniorin huoneen ihan uuteen uskoon lukiolaiselle sopivaksi. Eilen vietettiin ihanaa sushi-iltaa tupa täynnä nuoriso-osastoa ja on niin kivaa, kun mukana alkaa pyöriä vähän tyttöjäkin. Välipäivät ovat myös hyvää aikaa suunnitella ensi vuoden tekemisiä saaressa.


Sormet aina vaan syyhyävät karkaamaan päätalon kimppuun, mutta valitettavasti alhaalla olevien rakennusten kanssa on vielä paljon tekemistä ennen kuin voi sanoa niiden olevan huolettomassa käyttökunnossa. Viisaita jos olemme, teemme ensin keskeneräiset työt alta pois ennen kuin siirrymme seuraavaan kohteeseen, vaikka tällaisessa pitkällisessä projektissa olisi niin mukavaa siirtyä aina uuteen, kun vanha alkaa vähän kyllästyttää… Käydäänpä läpi tekemättömät työt, jotta kokonaistyömäärä on helpompi hahmottaa.


Venevajan pieniin oviaukkoihin, joita on kolme, pitää rakentaa haalla suljettavat ja mustaksi tervatut lautaovet. Yläkerran huone on sisäkattoa ja yhtä seinää vailla valmis. Sen jälkeen pinnat siellä maalataan ja kesähuone kalustetaan kevyesti. 

Venevajan vintille asennetaan ja modifioidaan portaat, jotka nyt nojaavat rantavajan seinään. Toivottavasti vanhat portaat ovat todellakin hyödynnettävissä, koska ne ovat perinteistä, tukevaa tekoa. Portaiden yläpäähän pitää rakentaa ovi, eli sulkea huoneeseen pääsy linnuilta ja tuulelta. 


Portaiden takana ja kuvassa alla näkyy pikkuvaja, jota kutsumme suolavajaksi syystä, että se oli täynnä kalastajan työssään tarvitsemaa suolaa. Vajan suolaa imenyt laudoitus on tarkoitus vaihtaa. Tässä hyödynnämme venevajan purkulautoja. Hyväkuntoisia oli juuri sen verran, että ne riittänevät tähän. Sisältä pimeä pikkuvaja toimii varastona. Juuri nyt se on hyvin sekaisin. Vajaan olisi hyvä laittaa ainakin yksi ikkuna käyttömukavuutta lisämään. Tavarat pysyisivät paremmin järjestyksessäkin. Uuden laudoituksen jälkeen vaja pitää luonnollisesti myös punamullata. 


Tässä sitä riittää hommaa taas ensi vuodellekin, eli oletettavasti meidän ei edelleenkään tarvitse tekemättömyyteen tylsistyä! Ainiin, kasvihuonekuumekin vaivaa edelleen, mutta myös materiaalipula siihen... 

Päätalon osalta voisimme piirun verran edistää myöhempää remonttia tilaamalla nuohoojan arvioimaan talon hormin kunnon. Tulisija on ollut yli kymmenen vuotta käyttämättömänä. Hormin kunto ratkaisee pitkälti sen, mistä päästä talon kunnostustyöt alkavat: onko edessä hormin korjaus (tai jopa purku!) vai päästäänkö heti korjaamaan hirsiperustuksia ja lattioita? Ennen kuin päätaloon käydään käsiksi, tämä pitää selvittää. 



Mikko kävi nostamassa venerannassa veneen trailerille, koska saareen kulku on sääennusteiden mukaan katkolla. Meidän vene on onneksi vaivaton laskea ja nostaa sen mukaan, mikä on tilanne, mutta voihan se olla, että tästä se talvi nyt alkaa.

Uutta vuotta innolla odottaen,




keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu on taas

Kaikille ihanille lukijoille,


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kuusenhakureissu


Ei pidä valittaa syksyisestä ja sateisesta joulukuusta, koska sen ansiosta tietenkin pääsemme yhä kulkemaan saareen. Mutta mutta, olen ollut pitkään pahassa flunssassa, joten vähän kylmää jalat viileillä lattioilla, hrrrrh. Puut ovat märkiä, vaikka kannamme halot aina sisälle seuraavaa lämmityskertaa varten. Kosteilla puilla kamiinan sytyttäminen kestää tunnin - ainakin minulta. Illalla nukkumaan mennessä on kuitenkin aina jo ihanan lämpöistä. 

Otin käyttöön uuden, vanhan messinkisen yökynttilänjalan. Enpä ole paljoa mitään hankkinut, mutta tämä oli edullinen, pari euroa - ja nätti. 


Myöskin otimme käyttöön vasta nyt tämän pannun, joka on löytynyt päätalosta ja on hyvässä kunnossa.



Tänä vuonna ensimmäistä kertaa emme osta joulukuusta, joten siksipä lähdinkin etsimään Mauron kanssa maljakkoon sopivaa pikkukuusta ykköskotiin. Kun seniori näki sen, hän kysyi "onks toi joku vitsi". Vastasin, että "ajattelin koristella sen kauniiksi, joten kiva, jos se vielä lisäksi noin hauskuuttaa!"


Yhdessä kohdassa on rannassa kasvamassa seuraavia jouluja varten varsinainen pikkukuusten rypäs. 


Joulukuusta etsiessäni Mauro ajatteli käväistä joulu-uinnilla.


Mutta tuli toisiin ajatuksiin.


 Kotona koristelin kuusen ja kun juniori tuli ulkoa, hän tokaisi pimeässä loistavasta harottavasta oksasta "wautsi, mikä kuusi". Ei se kyllä kuvassa, jota olen pakosti vaalentanut, näytä yhtään niin loisteliaalta kuin livenä.


Nyt odotellaan joulua!



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kesämuistot kansissa

Ajattelin tehdä pienen kuvakoosteen ja muistella vähän kesää blogissa, mutta sitten päätinkin kokeilla Ifolorin valokuva-albumisovellusta. Pyörittelin ja sommittelin viime kesän kuvia eessuntaassun ja lopulta painoin Tilaa-nappia. Kesämuistot saapuivat viikossa koviin kansiin pakattuina. Kirja näytti kivalta, kivammalta kuin odotin.

Näitä albumisovelluksia on varmaan muitakin, onko teillä lukijoilla kokemuksia? Yksi miinus, mitä tästä Ifolorista minulla on sanottavaa, on, että välillä ohjelma aavistuksen bukitti ja odottelua kuvien latauksen kanssa tuli jonkin verran. Mutta painolaatu oli kyllä hyvä.


Käytin aika paljon koko sivun kuvakokoa enkä liittänyt mukaan lainkaan tekstiä. Suurin osa kuvista on ollut jo aiemmin blogissa, mutta paperisena kuvat heräsivät ihan eri tavalla henkiin. Nyt harkitsen, josko näin jälkikäteen tekisi samanlaiset kirjat edellisistäkin kesistä/talvista. Olen arkistoinut kuvat vuosittain, joten vaiva poimia parhaat otokset, ei tunnu ylitsepääsemättömältä.



Alkukesä oli kylmä, mutta sitten puntari alkoi luvata enenevässä määrin kaunista. 



Voi kun tuo karitsa juuri kerittynä näyttää laiheliinilta (yrittää tulla mökin rappusilta sisään)! Ja me otimme double selfien kuumana heinäkuun 11. päivänä, syntymäpäivänäni.







Kyllä näitä on kiva katsella kynttilänvalossa ja muistella eri tilanteita ja tunnelmia.


On se melkein tehtävä samanlaiset kirjat edellisistäkin vuosista, vai mitä? Kuvakirjat saavat kelvata siihen asti kunnes ryhdyn ihan kunnolla kirjailijaksi :)

Taas on uusi viikko edessä, siispä mukavaa maanantaita!


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pr%##%k+#&l



Nyt tulee vain sellaisia ärräpäitä suusta, että parempi pysyä hiljaa ja opetella postaamaan lyhyesti. Luonto järjesti vähän ylimääräistä hommaa meille eikä tämä hyvää tee rakennuksillekaan. Grprmr%#rr#mrh. Perinteisen vesirajarakentamisen huonot puolet tulivat esiin, kun vedenkorkeus kipusi aamulla huippulukemiin, + 95 cm:iin. Jos metri olisi täyttynyt, pikku mökissämmekin olisi sisällä virrannut vesi. Joimme aamukahvit henkeä pidätellen - vuoroin ruutua, vuoroin ikkunasta ulos vilkuillen.







Pengerrykseni osittain mureni ja reunahirsi ui tiehensä :(


Saunan takana poltettava halko-/lautapino sortui maksimikorkeudessa ja ui tänään vastarannalle mrrrhphr#%&rhmph.



Tänään ei siis ollut tekemisen puutetta, kun näitä siivottiin. 

Tässä päivässä ei oikein muuta hyvää ole kuin Suomen itsenäisyys. Nyt hiljennymme posttraumaattisissa tunnelmissa tv:n pukuloiston ääreen.

%#mrrr#mrh,



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...