lauantai 19. maaliskuuta 2016

Myrkyn lykkäsin


Tempaisin aikalailla överituolit meille huutokaupasta. Kesään mennessä nähdään, mentiinkö yli rajan vai löytääkö tällainen tyyli paikkansa venevajan vintiltä. Tuolit olivat kohtuuhintaiset, joten uskalsin huutaa ne ajatuksella, että eiköhän näistä eroonkin tarvittaessa päästä. En ole siis mitenkään rakastunut näihin - enkä edes viitsi kertoa, mikä oli Mikon ensireaktio ;). Jotenkin minulla vain on silti sellainen tutina, että nämä myrkyllisen vihreät, kuluneet klohmot koukeroineen ovat kiehtovat ja voisivat tuoda venevajaan tiettyä tunnelmaa.




Jokaisen yksilöllisesti kuluneen tuolin selkänojaan on maalattu toisistaan poikkeava koristekuva. 



Tyyli on outo: barokki meets pirttikaluste. Eli tuonne terassille ne jäivät nyt yöpymään, ettei kukaan erehdy perheessä luulemaan, että hankin ne meidän uusiksi keittiökalusteiksi :D. Kuulisin kyllä tosi mielelläni, mitä mieltä näistä siellä ruudun toisella puolella ollaan. Ja ihan rehellisen ja intuitiivisen mielipiteen saa antaa, koska TIEDÄN, että nämä ovat tavallaan rumat, mutta sittenkin joiltain osin kauniit. Pohdin vielä mielessäni, mihin suuntaan lopullinen oma mielipiteeni näistä kääntyy vai ilmestyykö Huuto.net:iin pian neljä 1900-luvun taitteen ruotsalaistuolia. Sitä ei nyt tosiaan vielä tiedä!


(Näen kyllä, mitä mieltä Mauro tästä kaikesta taas on)


Tällaisen myrkyn lykkäsin itselleni pohdittavaksi,

48 kommenttia:

  1. Voisinpa olla vaikka sitä mieltä, että tuolit eivät todellakaan ole äärettömän kauniit, mutta kauniit ne ovat - omalla tavallaan. Ja jos nuo tuolit jossakin ovat kuin nenä nassussa, niin juurikin Idurin tapaisessa paikassa. Eli Idurissa! Kiva talonpoikainen ote ja kuluneet pinnat.
    Usko pois että niin Mikko, Mauro kuin sinäkin tulette vielä tykkäämään näistä tuoleista!
    Hymy suupielessä vuosien päästä muistelette ensireaktoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, hauska vastaus Tiina, pisti hymyn huulille. Mielipiteen muodostus voi viedä vähän aikaa. Siksi oli vähän riski mennä tekemään ostopäätös. Toisaalta: joskus nopea ihastus kestää vähemmän aikaa kuin hitaasti kypsyvä rakkaus ;).

      Poista
  2. Minusta tuolit ovat tosi hienot!! Näen ne helposti osana venevajan kalustusta, juuri tuollaisessa myrkynvihreässä viehättävyydessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Minäkin vähän näen ne mielessäni osana tätä kokonaisuutta, mutta aina ei ennakkoajatus toimikaan. Tykkään tuolien erikoisuudesta ja vihreä väri oli jotain sellaista, mitä venevajaan haluaisin. Mutta katsotaan sitten keväämmällä - tuolien kohtalosta tulee jatkokertomus :).

      Poista
  3. No sopivat venevajaan varmaan ihan täydellisesti! Kuviot mietityttäisi vähän itseäni, mutta toisaalta ne voi ajan oloon olla tosi hauskatkin, kun päästää mielikuvituksen liikkeelle miettimään kuviot maalanneen tarinaa ja tarkoitusperää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, ehkä näin käy...?? Kuviot korostuvat toki nyt näissä kuvissa, kun otin noista selkänojista lähikuvia. Mietin tuolien käyttöä myös siten, että yksi tuoli siellä, toinen täällä voisi sopia paremmin kuin kaikki yhdessä massiivisen myrkynvihreässä läjässä. 'Hauska' on nimenomaan oikea adjektiivi mitä näistä itsekin tuumaan tällä hetkellä!

      Poista
  4. Tuolien sävyt ovat kerrassaan kauniit. Ja sopivasti ovat kuluneet. Varmasti sopivat venevajaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuneisuus ja ajan jättämät jäljet minuakin viehättää. Sitä tunnelmaa haluan tuoda venevajaan sisustuksen kautta, koska rakenteissa muutoin on paljon uusia pintoja.

      Poista
  5. Täydellisen-myrkyllisen-kauniit! Hyvä, että kuviointi on vain selkänojassa, näin sitä ei ole liikaa. Kuvion on sopivasti kulunutkin, uusina nuo ovat ehkä olleet turhan räväkät, mutta pääsette suoraan nauttimaan niistä oikein kulutettuina ;-)
    Noiden pariksi iso, puinen, kulunut ruokapöytä, niin kokonaisuus on juuri idurmainen.
    Onko tuoleissa hyvä istua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näkökulmasta Rouva Kivitikka! Totta, myrkyllisyydessään täydelliset ;). Mutta se, toimiiko tämä meillä, jää odottamaan käytännön katselmusta. Tuolit ovat tukevat istua, niitä on tukevoitettu joskus myöhemmin, eli toimittavat ihan oikeastikin tuolin virkaa. Kuten kirjoitit, oikeanhenkisen ryhmän tekeminen on yksi vaihtoehto. Toinen, mitä olen miettinyt, on ripotella näitä sinne tänne höysteeksi. Silloin selkänojien kuvista muodostuisi sellainen kuvakertomus tilassa eri puolille, jolloin tuolit ei pomppaisi niin silmille.

      Poista
  6. Ihanat mökkituolit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan löytävät paikkansa - jos löytävät :D

      Poista
  7. Usein juuri jokin melkein hirveä onkin tosi viehättävä. Minä huomaan rakastuvani tosi helposti johonkin "suvun perintökauhistukseen", jonka löydän isovanhempien varastosta. Luulen kyllä, että siinä puolet ihastuksesta liittyy tunteeseen, että jotain "juuria" on esineeseen kietoutunut ;).
    Nuo tuolit eivät minusta ole mitenkään liian kamalat, vaan persoonallisen kauniit. Niissähän on luonnetta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista kyllä, näin joskus on!!

      Myönnän, että minuakin viehättää ajatus, että joku on taiteillut tuolien selkänojat ja sitten tuolit ovat kulkeutuneet eteenpäin. Mielessäni syntyi intuitiivisesti sellainen fiktiivinen tarina, että ihan kuin tuolit olisivat seilanneet ison purjelaivan myötä meille ja kuuluneet aikanaan laivan sisustukseen. Ehkä myyn tuolit elokuvatuotantoyhtiölle ;)). Sitäkin olen nyt miettinyt, että riittäisikö minulle yksi tai kaksi tuolia. Pienenä kuriositeettinä tällainen tyyli voisi toimia ehkä neljän ryhmää paremmin.

      Nähtäväksi jää, rakastunko tähän tuolien "persoonalliseen luonteeseen" ;)). Hyvin kiteytetty!

      Poista
  8. Noista on kyllä vaikea sanoa ovatko kamalan kauniit vaiko kamalan rumat. Oikeassa ympäristössä (sellaisessa hiukan hämyisessä, jollaisen uskon venevajannekin olevan) ne näyttävät upeilta. Toisenlaisessa ympäristössä ne taas näyttäisivät pelkästään kuluneilta ja aikansa eläneiltä.

    Jään odottamaan millaiselta näyttää sitten kun tuolit ovat saaneet oman paikkansa venevajassanne.

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Kamalan rumat vs. kamalan kauniit. Rumankauniit. Minäkin näen nämä hämyisessä tunnelmassa; toivotaan, että niille löytyy käytön myötä oikein osuvat sijoituspaikat. Muussa tapauksessa pitää laittaa kiertoon - näin niihin toistaiseksi suhtaudun. Kiitos samoin!

      Poista
  9. Jahas, jahas, ymmärrän heti mitä tarkoitan, vaan kuules, nuohan on aivan huikean hienot! Quirky beauty tulee enksimmäisenä mieleen. Noissa on tavallaan jollain tavalla asiat "pielessä" mutta samaan aikaan, tovin katsottuaan, tulee sellainen olo ettei ne kyllä millään toisellakaan tavalla voisi olla. Kuin erikoinen taideteos, jonka ei kuuluisi olla siten miten se on, mutta se on ja sen muuttaminen rikkoisi juuri sen Quirky beautyn ja kaikki muu noin ylipäätään maistuu hetken ajan hieman suolattomalta. Todella vaikeaa selittää. Noi on jännät ja kiehtovat tuolit. Niitä on katsottava. Noista tulee mieleen myös William Morrisin tapetit.

    Mun ääni menee siis sile puolelle, että ilman muuta pidät nuo ja ainakin kokeilet miltä ne maistuvat venevajassa. Mä näen edessäni kuvan, jossa tuolien kaverina on melkoisen rispaantunut käsinsolmittu matto, joitain kauniita Idurista tai kirppikseltä löytyneitä värilasipulloja, fasaanin sulkia.. Nuo tuolit kutsuu kuparia. Kuvassa siis myös kuparia ;)

    Jokin sisäinen ääni sua ohjasi noita ostamaan ja sä olet kovin tarkka iduriin shoppaileva, joten kokeile nyt ainakin, että mitä se sun intuitio meinasi huutokauppakättä nostaessaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, näille saatiin ihan tyylillinen termikin kaivettua esiin :)). Kiitos Johanna kommentista, maalasit kyllä aikamoisen mielikuvan tuosta potentiaalisesta tunnelmasta. On todella hassu tilanne, kun kävi niin kuin sanot, että "joku ohjasi" minua nämä nappaamaan. Huutokaupassa on se huono puoli, että aikaikkuna, jossa päätös pitää tehdä, on lyhyt ja sitten on otettava tämmöisessä kohdassa riski tai pelattava varman päälle. Yleensä toimin jälkimmäisen mukaan, mutta kun hinta ei ollut mahdoton, päätin ottaa kerrankin riskin. Näin aion tehdä: kokeilen ainakin!

      Poista
  10. Anonyymi9.42

    Laittaisin kiertoon. :) Ihan rehellisesti, noi on olleet varmaan kaameat jo omana aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee - kiitos!! Hauska saada suora mielipide. Se voi hyvin olla, että minunkin silmissä nämä vielä jonain päivänä näyttävät kaameilta. Nyt vain oudoilta, kun eivät istu mihinkään genreen. Kun ne nyt tuli hankituksi, niin viisasta on ensin kokeilla sitä, mitä mielessäni näin, ennen lopullista päätöstä. Olen ihan aidosti yhä sitä mieltä, että lopun kaiken nämä saattavat lähteä vielä kiertoon, vaikken normistin näin toimikaan.

      Poista
  11. Hmm..kyllä myrkyn lykkäsit :). Aika erikoisethan ne on, mutta luulen että asia ratkeaa vasta Idurissa, kun saat tuolit sinne paikalleen. Voi hyvinkin sopia, jotain olet tuoleissa nähnyt, kun huusit ne. Eihän sitä tiedä jos tämä olikin nappiostos :)! Joku noista tuoleista on ainakin tykännyt, kun ovat noin kauniisti kuluneet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kommentti, näin aion toimia ja samaa mieltä olen. Ei nämä ihan suoralta kädeltä nappaa, mutta erikoisuuden sala pitää katsoa loppuun asti. Tällä hetkellä minua mietityttää lähinnä määrä. Nyt tuntuu siltä, että voisin hyvinkin valita tuoleista yhden ja täyttää sillä erikoisuuden tarpeeni. Ja ainahan on mahdollisuus tuunata näistä jotain muuta, mutta tämä ajatus oli tätä kommenttia kirjoittaessani syntyvä, ihan uusi ajatus, mikä voi olla huono sekin.

      Poista
  12. Oujee, rumankauniit sanon mä. Suunnilleen saman mallisiahan näkee ihan vaan lakatun ja rumasti kellastuneen männyn värisenä, joten kyllä tuo vihreä + kuviot hakkaa ainakin kellastuneen männyn 6-0. Voi kyllä olla, että yksin riittää antamaan tarvittavan särmän johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana - kiteytit ajatukseni. Mutta silti ihmettelen jopa vähän huvittuneena, miksi nyt minulla on juuri tällaiset tuolit, joista mieleen tulee nuo kellastuneen männyn väriset talonpoikaistekeleet. En vielä heitä kirvestä kaivoon, vaikka epäilenkin hankintaani!

      Poista
  13. Olisin kaivannut vähän parempaa kuvaa tuoleista; nyt kun näkyy pääasiassa se selkänoja. Mutta siis asiaan eli mielipiteeseeni; miksi minä en näe noissa mitään rumaa, ainoastaan todella viehättävät ja omaperäiset tuolit? Minusta ne ovat kauniit. No mulla nyt on aina ollut valtavirrasta poikkeava sisustusmaku. Jotenkin ihmetyttää että mikä näissä on sitä rumaa; onko se tuo väri vai tuo maalaus? Ihastuttavia molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, tuoleista ei ehkä ihan saa nyt täyttä käsitystä, kun olen ottanut detaljikuvia. Pahoittelut, en tullut ajatelleeksi sitä postausta laatiessani.

      Hienoa kuulla mielipiteesi: toisen silmässä nämä ovat siis jopa viehättävät! Omalta osaltani voin sanoa, että suhtaudun varauksella tuolien malliin, sillä olen vaalinut vähän hienostuneempaa tyyliä. Lisäksi nuo kuviot näyttävät kuvissa aika voimakkailta, mutta livenä ne ovat hillitymmän oloiset. Siitä huolimatta kuviointi on kruusausta, mikä jakaa makumieltymyksiä. Keikun itse rajalla kuvien suhteen. Väristä tykkään, mutta ehkä väri puolestaan jollain toisella tökkii!

      Poista
  14. Aivan uskomattoman hienoa käsinmaalattua sivellinjälkeä!Tummaa tai petsattua puuta vasten saattavat olla aika raskaat, mutta minä näen ne valkoista vasten, höystettynä vihreillä kasveilla ja pienillä kalastus/venerekvisiitta esineistöllä.Mitään raskasta tai tummaa en tosiaan niihin yhdistäisi, mutta minusta tuolit ovat hyvin kauniit.Ja sieluni silmin näen tuon maalaajan aikoinaan sutimassa noita kauniita koukeroita.Vihreäähän voisi hiukan hiomalla poistaa halutessaan, voisi hiukan keventää tuolien olemusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, tämä kommentti oli mulle tosi tärkeä! Juuri se näkökulma, että jos nämä meille päätyvät, on syytä pitää muu sisustus vaaleana ja raikkaana. Luonnonkasvit - jes! Venevajan vintti sijoituspaikkana on mielessä, ja ensimmäisenä tulee vastaan huoneen pintojen maalaus, eli oikeat sävyvalinnat ovat nyt kaiken a ja o sen kannalta, istuvatko nämä sinne vai ei. Ja tämän kommentin myötä kirkastui entisestään se, että muu esineistö pitää olla myös niukkaa määrältään. Tuolien tuunausta täytyy miettiä varovasti, mutta ehkä tosiaan jollain sävyllä keventäminen voisikin olla ratkaisu! Kiitos Mirjam-Matilda!!

      Poista
  15. Näyttävät tuolit! Mua nauratti toi sun kommentti barokki meets pirttikaluste :)
    Mieluummin noin päin, että mietit, kun tuolit on hallussasi kuin että et olisi huutanut tuoleja ja nyt miettisit koko ajan, olisiko sittenkin pitänyt.
    Mä uskon, että noi sopii kyllä saaristoon, tosi hienoa kuviointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, eikös tyylimääritelmä mennyt ihan kohdilleen? ;))

      Juuri näin. Kun kerran jokin näissä viehätti, ajattelinkin just sitä, että jään harmittelemaan, jos en ota. Jos hinta olisi kovasti noussut, en olisi maksanut näistä maltaita. Tein ensimmäistä kertaa huudon sillä periaatteella, että jos sikseen tulee, luovun sitten, mutta en halua menettää nyt mahdollisuutta. Eivät ainakaan ole tusinatuolit tällä koristelulla :). Kiitos Jenny!

      Poista
  16. Pirttibarokki meets venevaja :) - tai jotain sinnepäin!
    Nyt on kuule ihan mahoton sanoa mitä mieltä olen kun tuo häiritsevä sisustava sivupersoona on ihan eri mieltä! Joten sanoisin, että sen näkee sitten kun kaikki on paikallaan, jotta onkos ne mistään kotoisin. Sivupersoona sanoo, että maalaa ne! Malli kun on ihan hauska :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että malli on sinusta hauska. Minua kun mietityttää eniten juuri malli! Mutta totta on, että ilman oikeaa miljöötä on näistä mahdoton sanoa. Tuunausta pitää harkita, mutta sen suhteen päätöksiaä teen kyllä todella harkiten, kun nämä on niin erikoiset.

      Poista
  17. Jokuhan sinua noissa tuoleissa on vetänyt puoleensa, koska ne huusit. Jos olen yhtään tulkinnut sinua oikein, niin et osta ns mitään mikä ei nappaa tai on turhaa. Nyt kun olet asiaa käynyt (liikaa) pohtimaan, niin joku järjen ääni kinastelee tunteesi kanssa :)
    Minusta nuo tuolit ovat hienot kaikessa erikoisuudessaan. Kurkkasin miltä päiväpeitto näyttää ja näissä tuoleissa on jotain samaa fiilistä, mitä peiton kuvioissa on.
    Kun viet tuolit vajan vintille, niin uskon, että ne löytävät sielä paikkansa ja toteat intuitiosi olleen juuri oikea!
    Tuoleissa on samaa muotokieltä, mitä talossa olevassa sängyssä on (kävin kurkkaamassa :)) ja kuistilta löytyy samaa värimaailmaa, joten kyllä sinä nämä tuolit saat hyvin tiluksille soviteltua!
    Usko pois. Ensimmäinen intuitiivinen ajatus on usein juuri oikea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kommentti!! Mitä tuohon muuta voi sanoa kuin että todistit intuitioni oikeaksi osoittamalla nuo yhtäläisyydet - ennen kuin edes itse uskon asiaa, hahaa! Itse en alunperin löytänyt muuta yhtäläisyyttä kuin päiväpeiton, mutta sitten on näiden sinun listaamien asioiden lisäksi vielä se yksi kattolamppukin, jopa ihan värejä myöten.

      Taidat olla siinäkin oikeassa, että intuitio piti tätä hyvänä juttuna, mutta liika pohtiminen ja analysointi on saanut minut epäröimään. Mielenkiintoinen prosessi tämä. Ja jännää, miten ulkopuolelta joku toinen pystyy selkiyttämään ajatuksia näin hyvin, huh huh :).

      Poista
  18. Kiehtovaa! Moni "ruma" tai outo esine on kiinnostava tai jopa kaunis oikeassa ympäristössä. Toi "barokki meets pirttikaluste" on osuva luonnehdinta. Nyt vaan luovuus valloilleen, jotta nämä saadaan näyttämään parhaat puolensa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti :). Eikä liikaa mahantäydeltä, eli kaikki muu ympärillä pitäisi nyt ainakin olla aika simppeliä!

      Poista
  19. Nyt on pakko sanoa, että on ihan siinä kinttaalla, onko tuolien kuvio justiin sopivasti vai ehkä kuitenkin "aika paljon", mutta jos niitä ei laittaisi toinen toistensa viereen, niin varmaan loppupeleissä aika kivat. Ja vähintäänkin mielenkiintoiset. Ja pakko sanoa, että kuvio muistuttaa hyvin pitkälle itse 80-luvun alussa tekemäni kapioarkun kanteen maalaamaani, joten siitä ehkä tulee tää "en ole täysin varma"-mielipide. Vaan sen voin sanoa, että ihan helppoa ei noin symmetristen kuvioiden tekeminen ole, joten rispektit maalarille. Olisi liian helppo ratkaisu peittomaalata ne piiloon ja voin kuvitella, että aika moni muu sen tekisi, mutta Pilvi ei :). Sulla on silmää kauneudelle ja "kauneudelle". Ja tää on kaikki sit tarkoitettu ihan vilpittömän positiiviseksi, vaikka vähän ontuvaa tää mun teksti onkin. Ihanan kamalat ja kamalan ihanat sanoisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole yhtään ontuvaa ajattelua tai sitten on, mutta ainakin ihan niin kuin lukisin omia ajatuksiani ;)) Mieli häilyy. En noita kuvioita kyllä lähtisi maalaamaan, koska joku tarkoitus niillä on. Maalata tai tuunata voisin ehkä korkeintaan kuluneet istuinosat tms… Mutta jos kuviot ei miellytä, myyn tuolit.

      Mutta siis, "siinä kinttailla" ollaan :). Niin osuvasti kuvasit tuntoni, että tuli ihan hymy huuleen tästä kommentista!

      Poista
  20. En minä noista heti luopuisi. Omasta kokemuksesta tiedän että muutamasta rumasta, jopa kammottavasta huonekalusta on tullut myöhemmin lemppari. Toisiin vain kestää ihastuminen toisia kauemmin.
    Älä laita vielä pois, tutki ja maistele tuoleja niiden tulevassa ympäristössä ja päätä vasta sitten. Jotain viehkoa niissä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana järjen ääni! Noin juuri usein käy, eli annan nyt aikaa tälle ajatukselle ja onhan meillä tilaa tuolla Idurissa jossain vajassa näitä vähän aikaa säilöäkin, jos eivät sitten minnekään istu. Mutta "viehko" on niin osuva sana näistä. Ei superkauniit, mutta viehkot :)

      Poista
  21. Minusta ne ovat hienot, varsinkin tuo väri. Pidän siitä, että on persoonallista ja hieman särmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ainakin särmää on tässä tapauksessa ;).

      Poista
  22. Olen samaa mieltä kuin Katja edellä. Anna niiden haistella ja maistella venevajan tunnelmaa, kertoa oma tarinansa. Kyllä se tuntee, jos eivät asetu aloilleen. Meille nämä saattaisivat kävellä suoraan keittiön pöydän ääreen :D

    Olen hulluna vanhoihin tuoleihin, rakkaimmat lienevät mökille kirpparilta hankitut neljä upeaa tuolia jotka ovat kuulemma komistuttaneet jonkin Turunmaan saariston pappilan sisustusta. Kotiin on eksynyt vanha tuoli jos toinenkin myös... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoleja tarvitaan paljon ja toisaalta niitä saa hankittua edullisesti - siinä kai salaisuus siihen, että niitä tulee silloin tällöin vanhantavaran kaupoista tai huutokaupoista hankittua :).

      Kiitos, näin teen!

      Poista
  23. Hmmmmm....sinun saappaissa tuumailisin kaikessa rauhassa ja antaisin tuoleille mahdollisuuden löytää omat paikkansa Idurista, sillä sinne ne taitavat joka tapauksessa kuulua ;)
    Kenties yksi sinne, toinen tänne sijoitettuna....... niin ja joiltain osin ehkäpä hieman erisävyisiksi tuunattuina?
    Taidan olla outo, mutta minusta niissä on jotain mystistä ja mielenkiintoa herättävää =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin ajattelin, että tuo Hmmmmmm on pahaenteinen piirre ;). Että nyt se Pilvi on kyllä lopullisesti seonnut. Mutta ehkä sinäkin lämpenit näille pikku hiljaa, kun ehdotat ripottelua sinne tänne. Luulen, että se on ratkaisu. Ainakin aluksi, jolloin näitä testataan! Meitä on siis kaksi outoa :D

      Poista
  24. Nuo on kyllä mielenkiintoiset tuolit! En uskaltaisi maalata kun on niin persoonalliset eikä rumat ollenkaan. Sopii vanhaan miljööseen hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olen kyllä vähän samaa mieltä kanssasi. Mieluummin kannattaa myydä pois alkuperäisessä asussa jollekulle, jos en itse näitä tällaisina halua pitää, mutta se selviää lähiaikoina!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...