Päätalon rumiluksemme on jossain määrin aiheuttanut minulle ahdistusta –
kuten kaikki keskeneräiset työt – joten päätin listata
talon suurimmat plussat ja miinukset. Tavoitteena on havaita, että kai siinä
nyt jotain hyvääkin on. Mielenkiintoista nähdä, kumpi pää vaakakupissa tulee lopulta
painavammaksi. Aloitetaan listaus niistä minulle helpoimmista, eli miinuksista.
Miinukset:
1. Karmea ulkolaudoitus; se ei mukaile alkuperäistä
tai mitään muutakaan johtoajatusta, vaan sitä on uusittu sivu kerrallaan ja joka seinällä on vieläpä erilainen ulkolaudoitus! Todennäköisesti talosta on
kustannussyistä tullut sellainen kuin on tullut, mikä on tietysti ymmärrettävää.
2. Ulkolaudoitus on maalattu lateksilla. Tosin tällä ei tavallaan ole merkitystä, koska verhoilu menee vaihtoon joka tapauksessa.
3. Merelle päin antavan julkisivun (kuva yllä), pääikkunat
ovat liian pienet talon mittasuhteisiin nähden.
4. Kivibetoniperustus 1920-luvulta ei ole maailman
kaunein. (Ehkä sen voisi maalata?)
5. Ikkunoita on vaikka minkälaisia! Joku linja pitäisi saada aikaiseksi ja poistaa edellisten vuosikymmenten hätäratkaisut.
6. Ns. tyylikausia on monia, 1890-luku ja 1920-luku
ovat vallitsevat, mutta myös 40-luku on edustettuna.
7. Rännit puuttuvat.
8. Kakluunit on poistettu.
9. Hirsitöitä pitää tehdä ja lattialankut uusia, sillä muovimatto on
aiheuttanut lattiarakenteiden lahoamista.
10. Sisäpinnoissa riittää hommaa… = työläys ja kalleus
No niin, aika pitkä miinuslista
tuli, mutta kaiken kirjaaminen ylös hieman helpotti 😁. Entäpä sitten ne hyvät
puolet?
Plussat:
1. Talon sijainti kukkulan päällä
on sen paras ominaisuus, eli talo on tilan muihin rakennuksiin nähden ns. oikealla paikalla. Myös näköala talolta
merelle on hieno.
2. Katto on pidetty kunnossa. Se
ei vuoda mistään, eli on täysin kelpo ja siten suojannut talon.
3. Hirsitöitä rakenteisiin pitää
tehdä vähemmän kuin aluksi pelkäsimme: seinät ovat ok.
4. Talo on sopivan kokoinen: ei
liian iso, ei liian pieni ja huonejärjestys on mainio.
5. 1890-luvun ikkunoita on vintillä kahdella sivulla ja niistä saa osviittaa tyylivalintoihin.
6. Sähkö on ja märkätiloja emme aiokaan tehdä, mikä vähentää sekä työmäärää että päänvaivaa.
7. Kivibetoniperustus on kunnossa, vaikka ruma onkin.
8. Kamarien 1890-luvun ovet ovat tallella ja ehostettavissa.
9. Tuvassa on Högforsin hella/leivinuuni (pahoittelut sekamelskasta).
10. Se, että päärakennusmateriaali on hirsi, on iso plussa.
11. Kaikesta epämääräisyydestä ja -esteettisyydestä huolimatta olen alkanut pitää talon muotoja viehättävinä ja näen siinä paljon potentiaalia (yeah! remontoijan unelma)
Tässä vaiheessa toimitus huomauttaa, että Mikko tuosta olan yli
kommentoi: "kannattaako sinne nyt noin rumia kuvia laittaa?" Heh heh, niinpä. Kauniimpiakin päivityksiä on täällä nähty.
Takaisin kokonaisarvioon: Taitaa olla niin, puntit menivät yllätyksekseni aika tasan. Kaikki nuo miinukset ovat onneksi sellaisia, että ne on
mahdollista muuttaa tai kokonaan
eliminoida, kun taas plussapuolella on asioita, joita ei pystyisi edes muuksi
muuttamaan. Talon sijoittuminen tontilla esimerkiksi on ihan oleellinen juttu. Jokaisesta plussasta pitää ymmärtää iloita.
Ehkä eniten meille päänvaivaa
aiheuttaa julkisivun ikkunaratkaisu (ks. ensimmäinen kuva). Nuo kaksi ikkunaa
pitäisi vaihtaa, sillä meidän tekisi mieli
saada tilalle hieman isommat ikkunat, jotka tekisivät talosta kaikkiaan
sopusuhtaisemman näköisen. Lähteäkö etsimään uusia, vanhoja ikkunoita
kierrätyksestä vai teetättääkö ikkunat jollakin halutulla tyylillä ja juuri
toivotulla koolla?
Talon porstuassa on tällaisia vanhoja puhalletulla lasilla olevia T-ruutuikkunoita, joista voisi ottaa mallin etupuolellekin. Tällaiset sopisivat myös vinttikerroksen alkuperäisten T-ikkunoiden kanssa yksiin.
Tuleekohan tästä rumiluksesta
joskus kaunotar?