maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannusjuhlat








Vietimme Juhannusta pitkälti saman kaavan mukaan kuin edellisinäkin vuosina, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta juhlat paranevat. Ehkä isäntäväki osaa suunnitella asiat paremmin tai vaihtoehtoisesti ottaa rennommin :). Valmisteluissa on kuitenkin oma hommansa: aika paljon aikaa menee roudaukseen mantereelta, mutta myös paikkojen siistimiseen sekä tietysti laiturin & venevajan koristeluun koivuilla ja juhlalipuilla. Kun ne saa paikoilleen, voi huokaista ja toivottaa Juhannuksen tervetulleeksi!

Oman perheemme lisäksi vierainamme oli muuta lähisukua ja ystäviä. Seurue oli 12 hengen kokoinen, 6 nuoriso-osaston edustajaa ja meitä aikuisia myös 6. Eli juuri sopiva porukka meidän ruokapöytäämme ja kapasiteettiimme hoitaa kaikki sujuvasti. Säätila auttoi aattona, jolloin vieraita oli eniten, eli voitiin olla ulkona. Juhannuspäivän aamusta eteenpäin keli olikin aika kaamea, mutta ei jumiuduta nyt siihen ;). 

Jännin hetki Juhannuksesta - heti säätilan lisäksi - on vieraiden saapuminen. Tänä vuonna meille saavuttiin moottoripyörin (nouto venerannasta), soutuvenein ja purjevenein. Tyylikkäitä vaihtoehtoja kaikki!








Kello 18 nousivat lippu ja juhlamieli ylös.



Tämän parempaa otosta ei isäntäparista yhdellä yrittämällä saatu, mutta halusin näyttää sen kuitenkin, koska - hei! - meillä on erittäin siistit vaatteet päällä näin kerran vuodessa, hee.



Alkumaljojen jälkeen jaoimme jengin kolmeen joukkueeseen tutustumaan toisiinsa sekä tilaan, eli suorittamaan Villa Idurin Juhannuskierrosta. Mikon kanssa laatimassamme kisassa testattiin merenkulkuun, kalastukseen ja entisöintiin liittyviä tietoja, taitoja ja yhteistyökykyä. Kaikki joukkueet olivat varmoja voitostaan, joten tuomarin suorittamaa palkintojen jakoa seurattiin suurella jännityksellä. 


Kisan jälkeen kaikilla olikin kova nälkä. Tarjoilimme Mikon savustamaa kalaa, uusia perunoita, saaristolaislippua sekä minun tekemiä lisukkeita: rosmariini-punajuuri-vuohenjuustomix, marinoidut sipulit, marinoidut herkkusienet, vihersalaatti ja kesäkaali-coleslaw. Jälkiruoka tuli vieraiden mukana naapurisaaresta: suussasulava suklaakakku mansikoilla. 



Sitten lämmiteltiin ja seurusteltiin kokon äärellä loppuyö.



Mikko nappasi kauniin kuvan lahdelta Juhannusyönä.


Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kesäfiilis kallioilla



Luin jokin aika sitten blogini ensimmäisten vuosien juttuja ja hymähtelin lukuisille kommenteille, joissa meitä kehotettiin hengähtämään edes välillä. Kyllä silloin oli ihanaa ja kamalaa painaa hommia sillä tahdilla. Nyt ei enää jaksa ylläpitää samaa. Arvasin jo alussa, että näin tulisi ennen pitkää käymään, eli hyvä, kun jaksettiin silloin.

Pari viikkoa sitten lähdimme toiselle puolelle saarta rentoutumaan hetkeksi, koska meidän "kattilassa" tuntui niin kuumalta (lue: ei jaksettu tehdä mitään), ja tänä viikonloppuna otimme uusiksi.

Tehtäväjako oli toimiva: Mauro touhotti ja ui.





Minä kuvasin ja otin aurinkoa.






Mikko boulderoi. Sen toteuttamista näillä kallioilla hän on suunnitellut monta vuotta, joten jo oli aika.





Vaan miksi en osaa kovin kauaa olla aloillani? Turhauttava tilanne, kun yhtäältä ei jaksaisi tarttua mihinkään isoon tekemiseen ja toisaalta mitääntekemättömyys ei sovi luonteelle. Valitin turhautumistani ja mitääntekemättömyyttämme Mikolle, minkä seurauksena hän näytti saaresta ensimmäisenä ja toisena kesänä ottamiaan videoita. Huh, kylläpä näytti kaamealta ja kulahtaneelta! Maalaamattomat pinnat, vajonnut venevaja, kaislikko ja ne lautakasat... ainakin viisinkertaiset nykyiseen verrattuna :). Muistin virkistämisen jälkeen rentouduin aloilleni huomattavasti tyynempänä. Tällainenkin vaihe kuulunee kai kokonaiskuvaan.


Seuraavaa inspiraatiota odotellessa...


tiistai 30. toukokuuta 2017

Piha siistiytyy

Voi miten epätoivoinen olenkaan ollut kaikki nämä vuodet pihan epäsiisteyden kanssa, mutta jotenkin nyt yhtäkkiä mieli muuttui. Saimme pitkän, neljän päivän helatorstaiviikonlopun aikana hurjasti siistittyä (vaikkei suinkaan kaikkea). Mutta samalla kun luonto säteilee niin kauniin vaaleanvihreänä, näyttää kaikki ihan tajuttoman hyvältä. En kyllä muista, että ihan näin kauniilta aiemmin, joten ehkä raivauskin alkaa jo vähän näkyä. Mieletön tunne... monen vuoden työ takana.


Yllä olevasta kuvasta näkyy ajeltua niittyä ja polkua. Mikko ajoi sitä kaksi päivää, eli aika kova homma siinä oli. Lampaiden aiempina vuosina tekemä maisemointi on tuottanut tulosta, eli heinikkoinen ja myyräkumpuinen niitty tuottaa jo ruohomaisempaa aluskasvillisuutta. Kokonaiskuvasta alla taas itse huomaan, että kaksi kasaa on hävinnyt. Poltimme siis kauden ensimmäiset ensimmäiset risu- ja jätelautakasat. Jes.  




Oman työsarkani suurin ilon aihe oli kuitenkin rantavajan punamultauksen valmistuminen. Aivan ihanaa, että nyt kaikki rannassa olevat rakennukset ovat hyvässä maalissa ja samassa sävyssä. Se tekee kokonaisilmeelle ihmeitä!



Ruukkupuutarhatyylini jatkuu aiempien vuosien tapaan. Istutin vanhaan pikku ammeeseen muratteja ja neilikoita, koska viime kesän kokemuksella ne pysyivät tosi hienosti kukassa aina syksyyn asti.



Muutenhan tämä meidän puutarha on aika villissä tilassa, mutta jotenkin tykkään siitä tällaisena. No, uutena kokeiluna istutin kuitenkin tähän syreenien eteen daalioita. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko mitään ylös vai jatkanko tulevina vuosina taas 100%:lla ruukkuilulla.



Raparperin kukka, tai mikä lie, näytti niin hauskalta, että yksi niistä oli pakko laittaa maljakkoon!


Fiskarin rohjake on edelleen pilaamassa siloteltua pihatavoitettani, mutta toivottavasti tänä kesänä tähänkin tulee muutos. Edes pieni! Käänsimme veneen ja tarkoituksena on hiljaksiltaan aloittaa hiontaa ja kittausta. En vielä uskalla toivoa, että pääsisimme maalaukseen asti, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...


Tein taas pienen, mutta tällä kertaa ratkaisevan, rykäisyn venevajan siivouksen kanssa. Venevajassa alkaa olla vain välttämättömiä tarvikkeita! Vanhan tynnyrin asettelin keskelle lattiaa ja pari tuolia sen reunoille. Venevaja on sellainen paikka, jonne yleensä pysähdymme hetkeksi työn lomassa hengähtämään suojaan joko liian kuumasta auringosta tai kesäsateesta. Istuinpaikan laitto muistui mieleeni, kun perjantaina ropsahteli välillä sadekuuroja.



Ehdimme myös retkeillä kallioilla ja ottaa vastaan vieraita, mutta me ollaan nyt Mauron kanssa tyytyväisiä tältä erää. Ja P.S. Arvaatte varmaan, että jäljelle jäävät rojut on tietysti rajattu ulos näistä kuvista, mutta tässä postauksessa nautinkin vain aikaansaannoksista ;).


puuhakasta puolta viikkoa kaikille!




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesäinen kevät






Voi että, mikä viikonloppu! Meillä on ollut ihan todellista hellettä, ihan yhtäkkiä. Ihan kuin varsinainen kevät olisi jäänyt kokonaan välistä ja narsissit vain olisivat kukassa väärään aikaan.




Niitä kasvaa siellä täällä, joten raaskin hyvin katkoa niitä maljakkoon.



Mikko sai valmiiksi kolmannen istutuslaatikon ja pääsin maalauspuuhiin. Punamullan olen hankkinut tuttuun tapaan Hangon väristä ja värisävynä on falunpunainen. Kaikki pitää olla just eikä melkein samaa sävyä! Uusista laatikoista puuttuvat vielä valkoiset karmit, jollaiset ensimmäisessä on.



Pääsin vihdoin istuttamaan jo ihan liian pitkiksi kasvaneet härkäpavut. Virittelin Mauron kanssa pavuille verkkoja tueksi, joihin ne voi sitoa, kun ne tästä istutusrupeamasta vähän virkoavat.



Raparperit näyttäisivät rehottavan nyt kolmantena vuonna aiempaa paremmin.



Jatkoin myös syksyllä aloitettua rantavajan maalausta, kun purkki tuli kerran avattua. Maalaamista on kiva tehdä pikku hiljaa, eli kakkein parasta se on ajanvietepuuhana ilman sen suurempaa paniikkia. Valmistuu sitten kun valmistuu. 


Nokkoset ovat juuri nyt parhaimmillaan! 

Vähän hankalia tosin poimittavaksi, kun ovat vielä niin pieniä; ruoho on melkeinpä korkeampaa. Keräsin kuitenkin ämpärillisen kuivuriin sen lisäksi, että teimme ensimmäiset nokkoskeitot. Ämpärillinen mahtui kuivattuna kahteen pieneen peltipurkkiin. 



Ja jatkuva ärsytyksen aiheeni, arghh, loputtomat lautakasat! Nyt on suurempi rakentaminen rannassa loppu - mihin ihmeeseen nämä hukataan??! Tuntuu, että uutta kasaa vaan tulee ja tulee...


Mikko aloitti jostain päästä kasojen perkauksen ja laulatti moottorisahaa.


Kaikenlaisia pinoja sitä vaan kertyy odottamaan pois kerääjäänsä tai polttajaa...

No, vihreys ja kukkien loisto saa kaiken näyttämään kauniilta, kauniimmalta kuin onkaan ;)















Ihastuttavaa viikkkoa siis toivottelee,

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...