lauantai 30. joulukuuta 2017

Ruokahävikki alas

Se on sitten vuoden viimeinen postaus käsillä. Vuosi vaihtuu täällä etelässä suhmuraisena, kuten kuvissa. Kuvat eivät muilta osin liity juttuun - kunhan ikuistin venemiljöön lähettyviltä erään järven rannalta.


Minulla on tapana näin vuodenvaihteessa pohtia hiukan elämäntyyliämme joltain kantilta ja tehdä jokin sellainen uudenvuoden lupaus, jolla voisi vähän petrata valittua asiaa. Oikeastaan olen jo aloitellut tämänvuotisen lupaukseni kanssa ennen vuodenvaihdetta, mutta sitä helpompi on ajatus lupauksen pitämisestä. Mielestäni ei kannata luvata mitään sellaista, mitä jo lähtökohtaisesti pitää ylitsepääsemättömänä, ja jossa jo etukäteen tietää epäonnistuvansa. Tänä vuonna lupaan entisestään vähenää meidän perheen ruokahävikkiä.

Tajusin jouluna, että asia on jo hyvin työn alla. Vanhastaan olen tottunut, että joulun jälkeen ruokaa lentää roskiin aikalailla, mutta nyt yritin miettiä mahdollisimman oikeaa mitoitusta jo jouluruokia tehdessämme. Yritin sanoa itselleni, että "Ei, meidän joulumme ei ole pula-ajan joulu, jos laatikot syödään loppuun tai savukalaa on joulupäivänä vain nokare jäljellä". Tavoitteena oli ruokien loppuminen syömällä. Suunnittelu palkitsi, sillä roskiin lopulta päätyi vain hyvin pieniä määriä kasvisruokia: puoli pussia herneitä, nokare sienisalaattia ja rosollia. Jätteeksi päätyivät siis kaikkein edullisimmat mahdolliset ja lisäksi kaikkein vähiten ympäristöä kuormittavat ylijäämäruuat. Hyvä! :).


Minulla on jokunen ajatus ja kokeiltu kikka, joilla hävikkiä voi vähentää. Ne täytyy nyt pitää mielessä kaupassa käydessä. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ihminen on ruokakaupassa ihmeellisen kangistunut omiin ostotapoihinsa. Minun paheeni ovat tomaatit. Tapanani on ostaa kerralla 4-5 tomaattia. Ostan niitä, mutta sitten näitä kitkeriä talvitomaatteja ei meillä syödäkään noin paljoa ja ne päätyvät roskiin. Riittäisi, että ostan vain 2 kpl tomaatteja silloin tällöin, ei joka kerta. Uskomattoman yksinkertaista, että pitää vain ostaa jotain tuotetta vähemmän, mutta miten se on niin vaikeaa?? Ylipäänsä pitäisi keskittää ostokset kausiruokaan. Tästedes siis kalliit tuontielintarvikkeet ovat entistä useammin ruokalistan poikkeus kuin osa päivittäistä käyttöä.


Minun pitäisi petrata myös leivän kanssa ostamalla esimerkiksi vain puolikkaita. Useimmiten meillä vaaleat leivät kuivuvat koriin ja jäävät syömättä, jos niitä ei heti syödä tuoreena pois. Kolmas ongelma ovat maustekastikkeet. Siivosimme jääkaapin ennen joulua ja kauhistuin sitä purkkien määrää, mikä jääkaapissamme oli. En edes muistanut, mitä ateriakastikkeita meillä on, joten seuraavalla kerralla hankin vain pieniä purkkeja - tai pitää käydä jääkaappia läpi useammin ja käyttää ostoksensa tehokkaammin.

Mauro syö paljon hävikkiruokaamme. Koska syömme paljon kalaa, on onni, että se on myös Mauron herkkua. Maurolle kelpaavat päät, rangat ja nahat. Ah, mitä herkkua. Usein ostamme kaupan kalatiskiltä Maurolle näitä perkeitä, ja teemme siinä hyvän työn kaupankin hävikkiä silmälläpitäen.


Ideaalitapauksessa bioroskikseen päätyisi vain kuoria ja kahvinpuruja. Tätä kohti! Bioroskiksen täyttymistahtia tarkkailemalla näkee nopeasti, miten hommassa onnistuu. Jos keksitte antaa minulle lisää vinkkejä siihen, miten hävikkiä voi vähentää, kertokaa!

Kaikille lukijoille suurkiitokset kuluneesta vuodesta - ihanaa kun olette olemassa - ja oikein onnistunutta vuodenvaihdetta!

Uusin lupauksin,

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulun menu ja valmistelut

Tämän jutun kuvituksena ovat päätalosta löytyneet vanhat joulukortit -40-luvulta. Olen pelastanut pinon vanhoja kortteja hiirien kynsistä. Toivotan kaikille blogin lukijoille näiden iloisten korttien kera Riemukasta Joulunaikaa!


Tänä vuonna otin pari päivää lomaa jo ennen joulua, koska kiireisen ja ylityöntäyteisen syksyn jälkeen on kiva keskittyä valmistelemaan joulua rauhallisissa tunnelmissa. Omalla tahdillaan kun saa tehdä kaikki ruuat ja siivoukset, ei tule stressiä. Joulumieli kohoaa jo menun suunnittelusta. Kaikki joulupöydässä tulee olemaan itse ilolla tehtyä.

 

Meidän Jouluaaton Menu: 

*

Aamiainen

Riisipuuro ja luumumandariinikiisseli 

*

Alkupala

Lämmin kurpitsashotti ja saaristolaisleipä kylmäsavulohella

*

Alkuruoka

Graavisiika, graavilohi, puikulaperunat, siianmäti, kirjolohenmäti, lasimestarinsilli, metsäsienisalaatti ja saaristolaisleipä

*

Pääruoka

Yrttiankka, savustettu nieriä, lanttulaatikko, perunalaatikko, punasipulisalaatti, hernepesto ja rosolli 

*

Jälkiruoka

Vihreätee- ja vadelmajäädykkeet
Uunibrie hunajalla ja saksanpähkinöillä

*

Menussa on jotakin uutta ja paljon vanhaa. Lihapuolella teemme vuosittain esimerkiksi vaihtelua, mutta kalat ovat kutakuinkin samanlaiset aina. Uutta on mm. vihreäteejäädyke. Saas nähdä, maistuuko! Eilen jäädykkeet sujahtivat jo pakkaseen. Samoin uunibrie on uutuus. Olen saanut sitä kerran ystäväni valmistamana ja voin taata, että on suussa sulavaa. Ei maistu samalta kuin brie tuoreeltaan, eli maku muuttuu pehmeämmäksi uunissa. Päälle tarjoiltaessa hunajaa ja pähkinöitä. Kaikki laatikkoruuat ja jäädykkeet teen maidottomina, kasvipohjaisista maidoista. Käytän jouluruokien valmistukseen chee-voita täyteläisemmän maun saamiseksi. Cheestä on poistettu maitoproteiini.

 
Ruokien lisäksi jouluvalmisteluihini kuuluu aattoillan ja joulun pyhien tekemisen suunnittelu. Kaikki lahjat tulevat liittymään yhdessä tekemiseen ja muita lahjoja ei sitten olekaan. En kuitenkaan voi tässä paljastaa, mistä on kyse, jos vaikka joku perhepiiristä lukee juttua :). 


Maltan tuskin odottaa!

Joulutunnelmaa kaikille toivottaen,

 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukuusikierros

Kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, että kuusen pitää olla aito eikä muovinen. En paheksuisi silti muovikuusen hankkijoita, jos sitä käytetään vuodesta toiseen. Pitkäikäinen muovikuusi saattaa olla jopa ekologisempi kuin viljelty, muualta tuotettu kuusi, tiedä häntä? No, me olemme ostaneet noita viljeltyjä (ulkomaisia tai suomalaisia) kyllä monena vuonna aidon kuusen tuoksun saamiseksi. Mutta useana vuonna olen myös kyseenalaistanut ajatuksen, että pitääkö ylipäänsä olla joulukuusta vai riittäisikö tuoksuttamiseen muutama kuusenoksa. Muu perhe on aina vaatinut kokonaista, joten sillä on menty. Olemme karsineet monia turhuuksia jouluistamme, joten olen antanut periksi kuusiasiassa: olkoon menneeksi, jos se on perheen miesväelle tärkeä joulutunnelman tuoja! Kuusen myötä myös muu koristelu voi olla vähäisempää. Koristeltu kuusi, kynttilät ja muutama kukka riittävät minulle. Minkälaisia kuusiratkaisuja ja -mieltymyksiä teillä muilla on?

Olen pitänyt ympärivuotisesti joulukuusiasian agendalla ja seuraillut jo usean vuoden ajan puuston kasvua. Jokin aika sitten tein perusteellisemman kierroksen tätä joulua silmällä pitäen. Kun omalla tontilla kasvaa eri kokoisia kuusia, emme ole enää ostokuusen varassa. Ja meri on tänäkin vuonna vielä auki, joten kuusi päästään näin joulun alla hakemaan ykköskotiin.

Tämä yksilö on meidän aikana kasvanut pikkiriikkisestä taimesta.



Mutta annetaan sen vielä pari vuotta kasvaa. Mauro kartoitti lannoitustarpeen.


Tätä massiivista "joulukuusta" ihailemme aina kuistilla istuessamme. Talon takapihan puustoa pitänee harventaa, mutta komea kuusi saa jäädä. Se olisi ihan "kauppatori"-ainesta! Jos tämän kuusen valaisisi, pitäisi olla nosturi :), mutta ehkä vielä jonain lumisena jouluna se ilahduttaa meitä täällä ulkona kinokset oksillaan. Vasemmalla vieressä on pienempi, mutta...


... sekin on jo kasvanut liian isoksi, vaikka näyttää miniltä ison kuusen vieressä. Korkeutta tällä kuusella on kuitenkin jo reilut kolmisen metriä, joten ehkä sen voisi joskus valaista paikallaan. 


Sopiviakin onneksi löytyy muutama. Tänä vuonna otamme käyttöön tämän parimetrisen.


Merkkasin kuusen maalarinteipillä, jotta Mikko sahaa oikean yksilön. Tämän vuoden joulukuusen juuressa kasvaa aivan pieni kuusen taimi, joten se saa nyt lisää elintilaa, kun tämä poistuu. 


Kuusia, etenkin pieniä, on muuallakin ympäriinsä. Meillä on käynyt tuuri, kun harvennus on vain hyvästä ja halutessaan voi napsaista jouluksi yhden pois. 

Tuoksutunnelmin,


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Puuduttava viikonloppu



Viikonloppuna muutama asia loksahti mielessäni paikoilleen, kun pimeän tullen istuin tylsistyneenä pienessä mökissämme. Mitään tekemättömyys alkoi puuduttaa, kun pienet neliöt eivät oikein mahdollista monenlaistakaan tekemistä. Tänään sunnuntaina viikonloppu jatkui sateisena ja se tietysti tarkoitti jatkoa mökissä istumiselle. Ruuanlaitto ruokavajan kylmyydessä ja kosteudessa tuo oman mausteensa siihen, mikä normaalisti on päivän kohokohta: nyt ruoka valmistetaan hutaisten ja syödään hotkaisten. Äh, en jaksa enää tätä mökkeilyä! 



Nämä tunteet ovat oikein tervetulleita. Meillä on ollut vähän motivaation puutetta tarttua päätaloon, mutta mökissä tylsistyminen kasvattaa sitä toivotulla tavalla. Ajattelemme vakaasti saaressa käymisen ja olemisen ympärivuotisena juttuna, joten on oikein hyvä konkreettisesti kokea, etteivät fasiliteetit tällaisenaan - tähän vuodenaikaan - tue tuota ajatusta.

Tätä valoa ei uskoisi joulukuun auringoksi, mutta kuva on otettu puolen päivän aikaan, eli aurinko vain käväisee matalalla pilkahtamassa. Maisemista en valita - päivä on liian lyhyt! 



Ennen kuin huomaakaan, näyttää tältä, vaikken valita tästäkään. Valituksen aihe kohdistuu siis käytössä oleviin sisätiloihin :).


Vesi on taas korkealla, muttei vielä hälyyttävissä määrin. Sauna kestää vielä 20 cm vedennousun, mutta jos katsoo tarkkaan, huomaa uimalaiturin ja tikkaat aivan veden pinnan alla.



Uimalaituri ja tikkaat onkin ollut tarkoitus nostaa ylös ennen jäitä. Rantaan vetäminen kävi nyt helposti sen ansiosta, että vesi on korkealla. Kun olin napsaisemassa kuvaa, tämä yksi ryntäsi taas kameran eteen!



Kas tässä kuva, mikä piti ottaa.



Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan takana, koska vuosi sitten huokailimme, että mistä ihmeestä saisi voimia tarttua taloprojektiin ja nyt ilmassa onkin taas jonkin aikaa kadoksissa ollutta kärsimättömyyttä, että pääsisipä jo hommiin.



Mukavaa joulukuun alkua täältä leudolta eteläiseltä Suomenlahdelta,



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Saaristo hiljenee



Syksy ja sen tuulet ovat täällä. Se pistää sekä mielen että saariston hiljaiseksi. Venerannassa huomaa, että suurin osa on nostanut veneensä ylös. Siellä täällä puuhakkaasti paikkoja talviteloille laittavia mökkiläisiä hyörii vielä rannoilla.



Mekin olemme pikku hiljaa nostelleet kesäkauden käyttötavarat vajoihin, tehneet harvointihommia ja varautuneet niin tuulenpuuskiin kuin korkeaan veteen. Olemme mm. köyttäneet tavarankuljetusveneet ja uimalaiturin rantaan kiinni ja siirtäneet kaikki venevajan tavarat paikoille, joissa ne pysyvät, vaikka puuska ryntäisi sisään. Otimme tänä vuonna myös sadevesirännien alta saavit sisätiloihin, sillä viime vuonna vanhoista saaveista napsahti pohjat pois vesitilkan jäätyessä niihin. 


Nostimme tänään myös kulkuveneemme ylös. Talvi sentään ei vielä ole, joten laskeminen onnistuu aina tarvittaessa. Jatkamme edelleen kulkua saareen, koska syksyssä ja saariston tyhjyydessä on viehätyksensä. Muutamia pihahommiakin olisi vielä tehtävänä, jos vain meri ei mene jäähän.



Viikonloppupuuhien lomassa nautimme äitini leipomat maailman parhaat pullat ja mustaviinimarjamehua. Mehua ei tarvinnut vielä lämmittää, sillä nyt on oikeastaan aika lämmin kausi meneillään, tuulesta huolimatta: melkein +10 astetta. Mauroa ei hetkauta, mikä vuodenaika on kyseessä. Oikeastaan tämä sää on kaikkein paras: jaksaa juosta tauotta ja kun tulee kuuma, voi vielä pulahtaa uimaankin.


Oikeastaan olen itsekin alkanut ottaa nämä hiljaisemmat ajat ja huononevat säät vastaan ilolla. Hötkyilyn, aktiivisuuden ja innostuksen vastapainona on hyvä antaa tilankin vähän uinahtaa ja itsen siinä sivussa. Kirjoittelu blogissa voi nyt myös vähän hiljentyä, mutta katsotaan, minkälainen talvi ja milloin se tällä kertaa tänne tulee.


Seesteisin syysterveisin,

tiistai 31. lokakuuta 2017

Pitakokeilu



Pyörähdin nopealla työmatkalla Moskovassa, jonne otin Mikon mukaan body guardiksi. Kävimme illallistamassa gruusialaisessa ravintolassa, jonka innoittamana Mikko etsi internjetistä ohjeen pitaleipätyyppiseen täytettyyn paistokseen, jollaista olimme syöneet. Hän pyöräytti durum-vehnäjauhoista pizzataikinan kaltaisen sovelluksen, mutta veden sijaan tulisi käyttää maustamatonta jugurttia. Minun ruokavalioni kun on maidoton, hän teki taikinan kaurafraicheen.



Taikina kaulitaan hyvin ohueksi ja sisään piilotetaan... no, mitä haluaa. Me mukailimme syömäämme gruusialaista vihreää kasvissisustaa, johon laitoin:
  • pinaatti-, lehtipersilja- ja korianterisilppua
  • valkosipulia ja purjoa pieneksi pilkottuna
  • avokadoa
  • hippusen verran pieneksi pilkottua tomaattia
  • suolaa ja pippuria


Kypsensin nyytit pannulla ensin vähän miedommalla lämmöllä ja lopuksi molemmin puolin paistaen täydellä liekillä, jolla leipiin sai rapean, maistuvan pinnan. Sisustan ei ole tarkoitus täysin kypsentyä.


пожалуйста !


Gruusialainen pitasovellus sopii siis mainiosti syksyiseen saaristoonkin. Meillä kun on vähän alkeelliset ruuanlaitto-olosuhteet saaressa, on aina ilo, kun keksii kehitellä uusia helppoja, maistuvia ruokia. Täytetyt pitaleivät voi tarjoilla salaatin kera, mutta ne toimivat myös lisukkeena isommalla aterialla.

Kokeilemisiin!



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Päätalon tavaroita ja lattian tarkistus

Päätalo on viiden vuoden aikana tyhjentynyt hiljakseltaan, mutta syysloman aikana rykäisimme homman loppuun raskaiden kalusteiden osalta. Koko homma alkoi kuitenkin toisella hommalla, navetan ylisen järjestelyllä, jotta isot kalusteet mahtuisivat sinne säilöön. Kun se oli tehty, ensimmäisenä lähti "Mörkö", päänvaivaa minulle aiheuttanut senkki, jonka eräs blogin lukija jossain vanhemmassa postauksessa nimesi osuvasti.



Yksi kerrallaan kuljetimme pois loputkin kalusteet, jotka viisi vuotta sitten olemme kasanneet eteiseen odottamaan tätä päivää.



Pidän erityisen paljon tästä vaaleasta funkkislipastosta, mutta sen paikka voisi tämän talon sijaan olla vaikka joskus poikien omassa kodissa. 



Billnäs-pöytä tulee varmasti siirtymään myöhemmin takaisin taloon. Painava oli sekin.


Pääsin tutkimaan ensi kertaa vanhaa ompelukonetta, jonka olemassaolo on kutkuttanut minua kaikki nämä vuodet, mutta jota en ole kertaakaan aiemmin avannut.



Se osoittautui tyylikkääksi ruotsalaiseksi Husqvarnaksi ja lokerikoissa oli tallella jopa ompelukoneen käyttöopas ja varatarvikkeita. Tällaiset poljettavat ompelukoneet eivät ole minulle tuttuja, mutta yritin kokeilla hieman sen toimivuutta. Se tuntui aika jäykältä poljettavalta, mutta kun otin polkimesta lähtevän pyörittävän hihnan pois, kaikki osat kulkivat ilman vastusta kuin rasvatut. Pitää myöhemmin tutkia sen toimintamekanismi paremmin. Haaveissani olisi päästä käyttämään sitä!





Husqvarnan säiliön pohjalta löytyi Suomen markka - vanhan pienen pennin kokoinen! - vuodelta 1954.


Kaikki kalusteet mahtuivat navettaan paremmin kuin hyvin. Onneksi on tällainen tila, minne säilöä.




Eli talo saatiin asuinkerroksen osalta tyhjäksi. Vintillä ja yhdessä kiinteässä kaapissa on vielä pikkuesineistöä.  



Viisi vuotta sitten poistimme muovimaton ja lastulevyt lattioista ja tuvan alta tyhjennettiin ulkokautta iso määrä kosteaa rakennusjätettä. Nyt avasimme vielä toisen tähän asti kiinni olleen lattialuukun, jossa oli ohut kerros maa- ja sanomalehtieristettä 1960-luvulta, muovimaton asennusvuodelta.




Alapohjamme ja esim. luukun kannen alapuoli on kuin Panu Kailan oppikirjaesimerkki. Ennen viiden vuoden takaista operaatiotamme kävi ilmi, että koko alapohja on tuvan alta lattiasienen valtaama, laho ja erittäin kostea. Nyt luukun kansi on alapuolelta kuivunut korpuksi ja sieni kadonnut kaikkialta, kun aiheuttaja on poissa.


Mikko sujahti varsinaisesta kellariluukusta talon alle ja tarkasti vielä kerran läpikotaisin talon kuivumistilanteen. Sekä rakenteet että kallio talon alla ovat rutikuivia. Lattialla kävellessä notkuu pahaenteisesti, eli 50 vuoden ajan rakenteissa muhinut kosteus on tehnyt peruuttamattoman tuhon. Meille tilanne on kuitenkin positiivinen: talon alle ei itsessään valu vettä eikä keräänny kosteutta, vaan lahoaminen oli hengittämättömien materiaalien aiheuttamaa.


Siivousoperaatiossa tuli esiin muutamia juttuja, joita en ole rekisteröinyt aiemmin. Pääasiassa arjen pieniä "aarteita", eli ei mitään kummempaa. Yritän pestä pienen maton ja katsoa, kirkastuvatko värit. Samoin retropaita sattui olemaan omaa kokoani, joten sovitetaan sitäkin pesun jälkeen ylle :).



Mikko iski silmänsä kaapissa lojuneisiin haulikoihin. Ne eivät ole toimintakunnossa, joten ne jäänevät "koristeeksi". Voi kuitenkin olla keskustelun paikka, hyväksynkö muka tällaisia koristeita jonnekin!


Retrotyylinen kipinäsytytin oli hauska löytö. Otin sen heti käyttöön keittiövajaan. Kaasuhellan sytytys mekaanisella kipinäsytyttimellä, jota ei tarvitse täyttää sytytysnesteellä, on kätevää.



Tässä tärkeimmät raportoinnit pitkältä viikonlopulta. Pystyttekö päättelemään, mitä päätalon tyhjennys pohjimmiltaan tarkoittaa? Kyllä, olemme lähtökuopissa ja valmistautumassa päätalon entisöintiin! VIHDOINKIN! Missä ovat ilotulitteet!!? :). 

(Varoitan kuitenkin itseni lisäksi innokkaita lukijoita, että tämä tulee olemaan erittäin hitaasti etenevä, usean vuoden projekti.)

Lämpimänä viikonloppuna meillä lenteli niin yksinäinen ampiainen kuin amiraaliperhonenkin, joka istahti lautaselleni lounaan jälkeen. 


Myös minulla on nyt varovaisesti perhosia vatsassa,



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...