perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kaunis kuviointi



Jatkan vielä toisen postauksen verran lasiteemalla. Löysin viime viikolla kirpputorilta vähän saman tyyppisiä ja kokoisia laseja kuin joista postailin viimeksi. Näiden ajoituksesta tai valmistajasta en tosin tiedä mitään, mutta ihastuin lasin harvinaiseen kuviointiin ja superohueen lasiin. Näyttää niin  hienostuneelta :). Yritin taltioida lähikuvina kuviointia, joka tuo mieleeni art deco-tyyppiset kasviaiheet.

Minulle tuli laseista myös heti mielikuva, että juomme niistä kesäkuumalla kylmän alkumaljan tai marjamehun jääpaloilla. Tämä kuva kun oli mielessäni, en voinut jättää niitä kauppaan, vaan otin mukaani. Neljä niitä oli ja maksoivat huikeat 1 € / kpl.




Ja ennen kuin niitä helteitä ilmaantuu, lasit kelpaavat korsteeksikin :).


Kauneutta kevääseen!



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kevätsiivousta ja Iittalan vanhaa lasia



Nyt kun käyn päätalon tavaroita läpi aikomuksena varastoida ne jonnekin muualle, päätin, että siellä nurkasta toiseen siirtämäni kannelliset lasipurkit ansaitsevat lähemmän tarkastelun. Kannoin purnukat tiskaukseen, pesin pölyistä ja tarkastin kunnon. Pieni yllätys suorastaan, että kaikki kuusi purkkia ovat täysin ehjät - ei särön säröä. Kansia on seitsemän, joten puuttuvan purkin voin vielä hyvällä tuurilla löytää jostain tai sitten se on aikanaan rikkoutunut.





Neljä purkeista on tilavuudeltaan litran kokoisia ja kaksi niistä on 3/4 litraa.


Kannen merkintöjä en ollut aiemmin pannut merkille ja kappas, nämähän ovat Iittalan vanhaa tuotantoa.


Mietin, että parhaassa säilössähän nämä olisivat käytössä. Ja jos olen ihan rehellinen, kuivien elintarvikkeidemme säilytystapa voisi vastaavasti olla parempi: purnukoita ja rasioita en juurikaan ole käyttänyt, mutta näissä kosteissa olosuhteissa avattujen pakkausten sisältö ei säily kunnolla.

No niin. Sokerit, jauhot, siemenet yms. päätyivät tiskattuihin lasipurkkeihin. Näyttääkin kivammalta ja säilyttäminen on käytännöllisempää näin.


Vaan purkkejahan pitäisi saada lisää! Netissä näitä näyttäisi olevan käytettynä myynnissä ja hinnat vaihtelevat 10-18 euron välillä. Ei paha hinta mielestäni vanhoista iittaloista. Panen ajatuksen hautumaan ja kenties jonain päivänä törmään tällaiseen purnukkaan jossain vanhan tavaran liikkeessä.

Sitten vielä toiseen lasiastiaan, jonka alkuperästä sain hiljattain tietää. Käytössämme on ollut tilalta peräisin olevat 5 pientä lasia, jotka ovat joskus vilahtaneet kattauksissanikin. Mallia olen arvellut yleiseksi, sillä olen kirpparilta onnistunut täydentämään sarjamme kymmeneen. Kappalehinta on vaihdellut vain noin 1 - 1,5 €:ssa. Me kuitenkin olemme pienen koon vuoksi kovasti tykästyneet näihin.  


Olin melko äimistynyt, kun työn puolesta kävin joitakin viikkoja sitten Arabia-Iittalan vanhalla tehtaalla Helsingin Arabianrannassa ja aikaa tappaakseni kävin ylimmän kerroksen museossa: Siellä esiteltiin yhtiön koko historian aikainen lasi- ja kuppituotanto. Ohitin astiat - pääosin tutut - melko nopeasti, kunnes silmiini osui tämä meidän lasi! En tiennyt lainkaan kyseessä olevan Iittalan tuotteen - eikä varmaan moni muukaan tätä Iittalaksi tunnistaisi.

Otin tiedot lasista ylös. Lasin malli on nimeltään Standar ja sitä on valmistettu vuosina 1913-1935. Tieto lasista oli hauska saada, etenkin kun netistä siitä ei löydy mitään. Lasin mallin nimi tosiaan on Standar ilman lopussa olevaa d-kirjainta. Googletus ei tuota tulosta, koska hakukone tarjoaa vain hakuja standard-sanalla.

Lasin käyttötarkoitukseksi museon tiedoissa mainitaan valkoviinilasi. Olemme siis onnistuneet pääasiassa käyttämään lasia oikeaan tarkoitukseen :), vaikka nykyaikaiset valkoviinilasit ovatkin tuplasti isompia. Ei silloin ennen vanhaan viinillä lotrattu - paitsi ehkä Mika Waltarin bileissä. Tai, saivat täyttää lasia useammin, jos nämä olivat käytössä! Meidän mielestä lasit ovat juuri oikean kokoiset saariolosuhteisiin. Hyvän aterian juhlistaminen onnistuu vähäisemmälläkin määrällä viiniä.


Pääsiäinen on ollut todella kylmä, mutta kuulaan kaunis. Heti tuntuu haravointi, siivoaminen ja ikkunoiden pesukin mukavalta, kun aurinko maalaa maiseman positiiviseksi. Aika paljon meillä on siivottavaa ja ikkunaruutuja pestävänä; aina tässä vaiheessa kevättä sen huomaa, kun yrittää saada eri rakennukset käyttökuntoon. Ei millään onnistu päivässä tai parissa. Mutta en valita! Pikkula tuli myös niin nätiksi hämähäkinseittien häädön myötä.



Kuulasta kevättä!


torstai 13. huhtikuuta 2017

Uusi istutuslaatikko


Kasvihuonehaaveilun lomassa on syytä muistaa, että pääasiahan on itse hyötykasvien kasvatus. Niinpä päätimme rakentaa uuden istutuslaatikon vanhan viereen. Meillä laatikkoviljely onkin kannatettavaa, koska rinne on tuulelta suojaisa, superaurinkoinen paikka. Yllä olevassa kuvassa näkyy neljä vuotta sitten tehty Strömsölåda, joksi sitä kutsumme. Se on kyllä antanut mainiosti satoa kaikki nänä vuodet.

Uusi laatikko rakentuu. Ylempänä reessä aloin viime kesänä kasvattaa raparperia. 

Hyvän sadon salaisuutena on ollut Mikon idea vuorata laatikko savella. Paahteisinakin kesinä multa, jota on n. 1/3 tilavuudesta, pysyy kosteana ja kasvit elinvoimaisina jopa ilman kastelujaksoja. Savi nousee niityllä olevasta sadevesiojasta, jota muutenkin pitää entisöidä aika ajoin auki kaivamalla.

Saven kanto on oma urakkansa, mutta toki helpompaa kuin rahdata sama määrä multaa jostain kaukaisesta puutarhaliikkeestä.

Hyvä, rivissä ovat. Rakennusmateriaalina on jo toistamiseen venevajan purkulauta.

Pintaan tulee punamultaa, kuten ensimmäisessäkin ja kulmiin valkoiset karmit. Uusi laatikko tehtiin tarkoituksella vähän kapeammaksi (= helppokäyttöisemmäksi) vanhaan verrattuna.

Mökki on nyt laitettu käyttökuntoon ja siellä tuli itse huhkittua lähinnä koiraperspektiivissä. 


Mauron petialustana on vanha patja ja räsymatto. En ymmärrä, kummasta näistä se ei tykkää, mutta viime vuonna se yhtäkkiä aloitti jokaöisen kuopimisen pedissä. Viime viikonloppuna sama meno jatkui. Aamuisin on aina matto mytätty ja siirretty pois ja muutama sisustupsu nyhdetty vanhasta patjasta ulos. Mikä juttu tämä on??


Lattioita pestessäni oivalsin, että jossain vaiheessa alkaa ehostusurakka alusta; aikoinaan vaaleansiniseksi maalaamani kamiinan suoja-alusta näyttää aika kolhiintuneelta jo eikä enää kaunistu pelkästä pesusta.  

 Vaikka kyllähän ne käytön jäljet tänne oikeastaan kuuluvat!

Aloitin kevyesti myös päätalon tavaroiden perkausta ja miten osuvan löydön teinkään: perheen tyttärelle tulleen vanhan kortin vuodelta 1947.



 Kortin kera toivotan nyt minä - tasan 70 vuotta myöhemmin - kaikille teille oikein hyvää Pääsiäistä!


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Se on kuulkaas yhä kevättalvi

Ensimmäinen tämän vuoden reissumme saareen ei kovin keväiseltä tuntunut. Mikään ei ollut vielä herännyt eloon ja aurinkokin säästeli itseään.  Menomatkalla satoi alijäähtynyttä vettä, mutta onneksi talot seisoivat paikoillaan. Silti kaikki näytti nuhjuiselta - paitsi kaukaa kuvattuna - mikä vähän masensi. Ihmeellistä, mutta jälleennäkeminen oli jotenkin vaisu. Mitä oikein odotin? Talven aikana jonkun valmiiksi laittamia tiluksiako? Sitäkö, etteivät talven tuiverrukset olisi puskeneet rakennuksiin pölyä? Vai sitä, etten kohtaisi kuolleita kärpäsiä, hiirenpapanoita tai linnunkakkaa vajoissa tai muissa sisätiloissa? Niin... kai odotin, että vastassa on jo hieman vihertävä niitty, esiin nousseet narsissit ja lämmittävä aurinko valamassa uskoa uuden kauden avaukseen. Mutta ei tällä kertaa.

Etsin itse usein jälkikäteen blogistani tietoja päivämääriin ja säätiloihin liittyen. Yhtä usein tulee manattua, ettei olekaan dokumentoinut esimerkiksi jäätilannetta kunnolla. Kevään ensimmäiset ja syksyn viimeiset säät ovat kuitenkin tulevia vuosia ajatellen kiinnostavia vertailutietoja. Tällä kertaa päätin kunnostautua taltioinnissa vähän paremmin.

Lahden reuna oli onneksi sulanut, joten pääsimme kulkemaan veneellä perille asti. 


Lauantaina aurinko yritti vähän pilkottaa. Yön jäljiltä edellisen illan sula-alue oli riitteessä.





Lahden toisen puolen jää oli yhä tukevaa ja kantoi sekä +60-kiloisen kuvaajan että +30-kiloisen koiran hyvin. Kauempana meri on jo tietysti ihan auki ja veikkaan, että tältä meidänkin lahdelta jäät lähtevät tuota pikaa.

Seuraavassa postauksessa kerron yksintyiskohtaisemmin ja lähikuvien kera, mitä puuhailtiin. Koska eihän siinä muu auttanut kuin tarttua toimeen, karistaa koleus kintereiltä ja saada jollain tavalla kausi 2017 käyntiin. 

Heippa! Sumua päin.


 Heipat myös minulta! Sitä oikeaa kevättä jäämme yhä odottelemaan.


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kasvatusvietti


Meillä menee niin päin, että Mikko on taas tavalliseen tapaan nostatellut keväistä kasvatuskuumetta, ja houkutellut minua puutarhamyymälöihin fiilistelemään. Mutta kummallisesti sitten loppupeleissä käykin, että minä vaadin saada laittaa istutukset ja kevään kukka-asetelmat ja Mikolle riittää, että asia hoituu. Hyvä sitouttamistaktiikka :).


Perunanarsisseja. Voisikohan nämä istuttaa maahan?

Viime vuoden hyvä härkäpapusato oli erittäin positiivinen yllätys, joten niillä mennään nytkin. Pavut lähtivät hujauksessa itämään ja saas nähdä, miten ne saadaan säilymään sisätiloissa siihen asti, kunnes ne uskaltaa laittaa maahan.



Päätimme, että tänä vuonna lisäämme etelärinteeseen uuden istutuslaatikon edellisen suht ison viereen, koska paikka antaa hyvin satoa. Paljon muutakin istutuslaatikoihin mahtuisi jo olemassa olevien monivuotisten yrttien ja sipuleiden lisäksi. Tomaatit ovat toiveena.





Joka ikinen vuosi tähän aikaan meillä alkaa myös keskustelu kasvihuoneesta. Vuosien varrella olemme päässeet yksimielisyyteen esimerkiksi sen tulevasta paikasta, mutta tässäkin asiassa varmaan "hiljaa hyvä tulee" -periaate lopulta kristalloi ajatukset ja sinetöi toteutuksen. Voi siis olla, ettei sitä vielä tänäkään vuonna tule - riippuu vähän siitä, miten päätämme lopulta tämän kesän työt priorisoida.

Kasvihuoneelle asettamamme ulkonäkövaatimukset ovat kovat (sen pitäisi oikeasti istua kokonaisuuteen), ja siksi koko hanke on venynyt, kun emme ole esimerkiksi suostuneet harkitsemaan muovisia vaihtoehtoja. Kasvatuksen kannalta muoviset ovat varmasti erittäin hyviä - ja etenkin edullisia - mutta haluaisin lasisen, jonka läpi katsella maisemia ja joka näyttää pieneltä lasiverannalta.

Ei Mikkokaan ole toimettomana ollut, vaan suunnitellut rakennetta, mittasuhteita, materiaaleja ja ulkonäköä (=edistysaskel). Itse rakentamalla lasisen kasvihuoneen kustannukset voisi saada puolitettua siitä, mitä valmistarjonta alimmillaan lupailee hinnaksi.


No, takaisin maan pinnalle ja tähän päivään. Aiemmat herneenversoistutukset muistuivat myös mieleeni ja ripottelin juuri äsken yhden yön liotuksen jälkeen herneet mullalle. Tämän jälkeen ne saavat odotella muutaman päivän sanomalehdellä peitettynä ja eiköhän aika pian päästä jo maistamaan herneenversoja.


Lopuksi tiedustelen, tunnistaako kukaan lukijoista tätä kukkaa alla olevassa kellastuneessa 70-luvun kuvassa? Kuva on löytynyt talosta ja paikan, missä tämä on kasvanut, taidan tunnistaa. Enää meillä ei kuitenkaan tämmöistä kasva. Vai onko kenties yksivuotinen?


Luin Tuulta ja tyrskyjä -blogista, että tällainen kiinnostava kirja kuin Saariston kasvit Suomen luonnossa on olemassa, joten eiköhän tämä pitäisi meidänkin hankkia!

 Kuva: Adlibris


Kasvun iloa!

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...