sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Perinteinen puuliiteri



Tämän kesän tähän asti tärkein rakennusprojektimme on ollut puuvajan tai -liiterin rakentaminen. Olemme niin tehokkaasti vallanneet kaikki tilan ladot ja mökit muuhun käyttöön, että klapeille ei ole jäänyt mitään säilytyspaikkaa. Se epäkäytännöllinen puoli eri rakennuksiin levittäytymisessä on siis ollut. Kesäkeittiövajamme on viimeisenä toimittanut puuliiterin virkaa, mutta tehtyämme sinne ruokailutilan ovat hakatut halot lojuneet ulkona.

Päätimme, että puuvaja täyttäisi kaksi kriteeriä: Ensinnäkin se rakennettaisiin perinteisellä tekniikalla puuhun lovetuin liitoksin, kuten tilan muut rakennukset, ei kulmaraudoin.



Toiseksi siinä hyödynnettäisiin mahdollisimman pitkälle kierrätys- ja ylijäämämateriaaleja. Arvion mukaan valmis vaja onkin n. 85%:sti niistä. Ostomateriaalia on ollut vain runkorakenne ja päälle tuleva peltikate, joka enää puuttuu. Olimme mm. onnekkaita saadessamme ilmaiseksi yhden ison peräkärryllisen 150 mm:stä vähän käytettyä lautaa, minkä lisäksi vajaan on käytetty muuta tilan puutavaraa. Lautasatsi toimi sysäyksenä vajan rakentamiseen.



Lattiapinta-ala on 8,5 m2. Lattia syntyi mökin ja kuistin kunnostuksessa ylijääneistä lattialankun paloista.



Mutta mennään hetkeksi alkuun: Ensimmäisenä rakennuspäivänä Mikko kaatoi tulevalta liiterin paikalta ison puun. Toisena päivänä siirrettiin isot perustuskivet ihan tästä vierestä ja soviteltiin oikeisiin kohtiin. Liiteri sulautuu hyvin paikkaansa jääden metsänreunaan piiloon muiden rakennusten taakse.






Kun seinät saivat sitä mukaa pintaansa punamultaa, kun ne rakentuivat, kysyi juniori, miksei hän voisi saada tästä omaa mökkiä. Olemme kyllä vajasta kaikki ylpeitä ja se näyttää kovin söpöltä, mutta tällä kertaa EMME OTA TÄTÄ MUUHUN KÄYTTÖÖN. Hän kyseli useamminkin asian perään, mutta kun kerroin, että tähän ei tule kunnon ikkunoita tai ovia, metsässä on iltaisin hyttysiä eikä netti toimi täällä alhaalla, hän lakkasi haluamasta saada asua vajassa :). Mikko tosin kiusoitteli, että kyllä tästä tulee sellainen viskimaja, mutta nekin puheet loppuivat, kun muistutin, että eihän hän juo viskiä.




Tavallaan se aika, mikä on mennyt puuliiterin tekoon (nyt 10 päivää), on pois näkyvämmästä etenemisestä - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan - mutta tärkeydessä se tuntui nyt menevän muiden kohteiden edelle. Käytännön elämä sujunee aika paljon mukavammin, kun tästedes nakkaamme syksyn sateiden keskellä kamiinaan tai saunaan täyskuivia puita! Puiden kaatoa on luvassa paljon joka vuodelle, joten liiteri päätettiin tehdä niin tukevaksi ja pitkäikäiseksi kuin mahdollista.

Rakennusapulainen toivottaa kaikille kivaa alkavaa viikkoa!



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kitsimajakka

Tänään piti kyllä olla ihan toisen näköinen ilma, kun minulla on synttärit, mutta ulkotöiden kannalta juuri alkanut sade ja syntymäpäivän lepopäivä ovat hyvä yhdistelmä. Huomenna sitten taas paistaa ja paiskitaan hommia, eikö niin?


Poikien tekemässä kakussa oli niin sanotusti riittävästi mansikoita. Sain myös heiltä hassun lahjan, jonka arvasin heti olevan pelkkä vitsi. Tajusin, että idean lahjaan he olivat saaneet ajoittaisesta sisustusintoiluistani, jota he eivät alkuunkaan ymmärrä. Koska oivalsin mistä oli kyse, uskalsin heti lahjan saadessani kommentoida vuolain halauksin ja suukoin, että "kiitos äidin rakkaat pojat tästä kitsisestä lahjasta!" Ja kaikilla oli hauskaa, eritoten lahjan antajilla, kun olin tajunnut pienen piikin.



Tästä kitsimajakasta minulle tuli ihan puutarhatontut mieleen. Se yrittää olla merihenkinen, mutta kaiken täällä olevan roson keskellä näyttää tänne sopimattomalta. Ehkä jätänkin sen tuonne sateeseen vähän patinoitumaan :). Lahja tuli kuitenkin annetuksi ja saaduksi, joten se on jo nyt täyttänyt tehtävänsä ;). 

Pojat tulevat ja menevät. Ihanaa, että olivat täällä vielä tämän päivän aamuun, mutta juurikin alkavan sateen takia Mikko lähti heittämään heitä ajoissa Tammisaaren juna-asemalle. Sillä välin keräsin itselleni syntymäpäivän kukkakimpun ja asettauduin kuistille tyhjentelemään kamerasta kuvia (varsinaisesta tämän kesän projektistamme) ja kirjoittamaan tätä päivitystä.




Nyt Mikkokin tuli takaisin, joten taidamme hivuttautua tekemään koleahkoon päivään sopivaa bravuuriamme, bouillabaisse-kalakeittoa. Se valmistuu eilisen illallisen ylijäämäkaloista, joita juniori meille merestä taikoi ja yrttimaan antimista, jotka eivät ahneelle peuravieraallemme onneksi kelvanneet.

Sadepäivän terveisin,


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Valintoja


Elämässä pitää tehdä valintoja ja me päätimme tehdä tälle kesälle vähän poikkeavan valinnan, joka johtikin sitten myös toiseen poikkeavaan valintaan. Menimme ja varasimme pitkän ulkomaanmatkan! Sitä on odotettu koko vuosi ja odotus senkun kiihtyy. Olemme lähdössä Kroatiaan purjehtimaan, tutkimaan pieniä saaria, patikoimaan, fillaroimaan ja mopoilemaan :). Oletettavasti kaikkea tätä tulee tehtyä, kun mukana on koko perhe - paitsi Mauro :(. No, tämä päätös johti siihen, että päätimme tänä vuonna olla ottamatta lampaita. Olemme aika kauan aikaa pois täältä, joten olisi tuntunut huonolta vaihtoehdolta velvoittaa ketään muuta niin pitkäksi aikaa katsomaan lampaiden perään. Eikä sitä koskaan tiedä, jos niiden kanssa olisi sattunut vaikka jotain ns. dramaattista meidän poissaollessa, joten nyt voimme lomailla huolettomasti. Totesimme, että välivuosi on laitumenkin kannalta hyvä asia - laitumen lepoon kehotetaan kaikissa lammasoppaissa.



No, tämä onkin tiennyt aikamoista urakkaa niityn kanssa! Ai että, kun täällä rehottaa. Kaunistahan se on, mutta myös työlästä. Tavallaan yhden kauden niitto-operaatio on kuitenkin mielenkiintoinen eksperimentti, kun meillähän on aina nuo kesälampaat olleet. Tällä hetkellä käynnissä on kolmas leikkuu ja se on minun vuoroni. Yksi kierros ottaa kaksi päivää. 

Tämä ihanuus - kuulunut tilan tarpeistoon - pelastaa kesämme.


Olemme muutenkin ottaneet asiaksemme hoitaa niittyä parempaan kuntoon. Lampaat ovat työtä jo aloittaneet viime vuosina, mutta nyt noista vanhoista myyränkoloista hankkiudutaan eroon kuokkimalla. 


Raittia olemme ennenkin pitäneet kurissa koneen kanssa.


Mutta, ikävä kyllä lampaiden poissaolo on tuonut yhden niittotyömaatakin pahemman lieveilmiön tullessaan: olemme tehneet melkein joka päivä peurahavaintoja ja ikävä kyllä ne ovat syöneet paitsi pelargoniani, myös suurimman osan härkäpavuistani :((. Olen niin harmissani siitä! Peuroja ei ole ennen meillä näkynyt lampaiden ollessa paikalla, ei edes lähietäisyydellä metsässä. Koskaan aiemmin ei meidän viljelyksiä ole käyty syömässä eikä varsinkaan näitä pelargonioita ole kukaan ennen popsinut. Lampaat ovat mitä ilmeisimmin pitäneet reviiriä hyvin. Voinette arvata, että lampaat ovat taas täällä ensi vuonna!


Mieli on pysynyt ihanan korkealla kuitenkin viime päivät johtuen paitsi auringonpaisteesta, myös hyvästä juniorin saamasta kalansaaliista sekä nikkarointi-innostamme. Kerron seuraavissa päivityksissä lisää, mitä täällä on tänä kesänä rakenneltu.

Kuinka monta kalamiestä tai -koiraa tarvitaan hoitelemaan yksi hauki?


Lämpöisiä kesäpäiviä toivottelee,

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kirvesnaisen hommia


Eihän mikään homma ole varsinaisesti miesten tai naisten, vaikka aika usein näin tulee ajateltua. Kävin mielessäni pohdintaa, että parit portaat odottavat tekijäänsä, mutta en saa ikinä houkuteltua Mikkoa näihin, kun hänellä on ns. useampia muita ensisijaisempia ja isompia hommia. Jo poikien uimalaiturin valmistuttua tiesin, että minullehan se uimaportaiden teko luontevasti jää, koska juniori on kaverin mökillä ja seniori kesätöissä & pitämässä ykköskodista huolta.

No, ajattelin ensin päästä helpolla ja ottaa mallia talon takaa löytyneistä kevyistä tikkaista:


Mutta Mikko sanoi, että tuollaisilla tikkailla satutat vaan varpaasi, kun nouset merestä. Tjaa, ai ettäkö pitäisi olla oikein kunnon askelmat? Sehän tietää aika paljon vaikeampaa projektia... Ei muuta kuin yrittämään.


Reunapuut, askelmat, tukipalikat niiden alle... isommat tukipalikat, korjausmittauksia, isommat naulat... eikun ruuvit...


Aika monta aloittelijan virhettä tein, en jaksa niitä luetella, mutta hyvänen aika, sitä on tehty puutöitä viimeksi alakoulussa!


Lopuksi laitoin portaiden takapuolelle poikkilaudat tukevoittamaan rakennelmaa. Aika pro meininkiä jo tässä vaiheessa :)


Joten ihme kyllä, valmista tuli!




Onnistumisesta innostuneena päätin heti tarttua seuraaviin portaisiin! Tässä lähtötilanne tänään aamulla: noin metrin harppaus vajaan.


Tarvikkeet valikoituivat venevajan purkulattiasta, eli näistä piti saada aika paljon järeämmät kuin uimaportaista. Ensin sovitin reunapuut ja sahasin ne malliin.


Päätin oikein panostaa ulkonäköön, eli laittaa tukipuut diagonaalisahauksin. Alla kaikki osat mitattuna.



Lopuksi laitoin vielä ylimmän askelman taakse jonkun ajopuun, josta kiinnitin portaat vajan seinään.


Mahtavaa, että nämäkin syntyivät loppujen lopuksi muutamassa tunnissa. Vielä tarvitaan pikkuportaat ja isot portaat, mutta nyt jotenkin uskoo, että ne vielä tehdäänkin! :)


Ainoa miinuspuoli, että keskittyy niin omiin hommiinsa, on, että sillä välin...

- Mauro, EI TAAS!!


 - ai mitä muka?


Mauro se jälleen hieman paranteli rantaa. Voi, en jaksa enää välittää, koska sillä vaan on tällainen addiktio ja niin tämän kuin monet muutkin mielitekonsa se tulee toteuttamaan vielä monet kerrat  uudestaankin. 

Työpäivän jälkeen janottaa. On hauskempaa mennä saunaan kunnon kesäjuoman kanssa - ja tietysti, kun on ne uimaportaat!

Kirvesnaisen drinkki:
kylmää vettä
sitruunaa ja limeä
tuoretta minttua
tummaa sokeria ja/tai hunajaa

Kylmiä juomia ja kuumia löylyjä toivottelee,




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...