sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Perinteinen puuliiteri



Tämän kesän tähän asti tärkein rakennusprojektimme on ollut puuvajan tai -liiterin rakentaminen. Olemme niin tehokkaasti vallanneet kaikki tilan ladot ja mökit muuhun käyttöön, että klapeille ei ole jäänyt mitään säilytyspaikkaa. Se epäkäytännöllinen puoli eri rakennuksiin levittäytymisessä on siis ollut. Kesäkeittiövajamme on viimeisenä toimittanut puuliiterin virkaa, mutta tehtyämme sinne ruokailutilan ovat hakatut halot lojuneet ulkona.

Päätimme, että puuvaja täyttäisi kaksi kriteeriä: Ensinnäkin se rakennettaisiin perinteisellä tekniikalla puuhun lovetuin liitoksin, kuten tilan muut rakennukset, ei kulmaraudoin.



Toiseksi siinä hyödynnettäisiin mahdollisimman pitkälle kierrätys- ja ylijäämämateriaaleja. Arvion mukaan valmis vaja onkin n. 85%:sti niistä. Ostomateriaalia on ollut vain runkorakenne ja päälle tuleva peltikate, joka enää puuttuu. Olimme mm. onnekkaita saadessamme ilmaiseksi yhden ison peräkärryllisen 150 mm:stä vähän käytettyä lautaa, minkä lisäksi vajaan on käytetty muuta tilan puutavaraa. Lautasatsi toimi sysäyksenä vajan rakentamiseen.



Lattiapinta-ala on 8,5 m2. Lattia syntyi mökin ja kuistin kunnostuksessa ylijääneistä lattialankun paloista.



Mutta mennään hetkeksi alkuun: Ensimmäisenä rakennuspäivänä Mikko kaatoi tulevalta liiterin paikalta ison puun. Toisena päivänä siirrettiin isot perustuskivet ihan tästä vierestä ja soviteltiin oikeisiin kohtiin. Liiteri sulautuu hyvin paikkaansa jääden metsänreunaan piiloon muiden rakennusten taakse.






Kun seinät saivat sitä mukaa pintaansa punamultaa, kun ne rakentuivat, kysyi juniori, miksei hän voisi saada tästä omaa mökkiä. Olemme kyllä vajasta kaikki ylpeitä ja se näyttää kovin söpöltä, mutta tällä kertaa EMME OTA TÄTÄ MUUHUN KÄYTTÖÖN. Hän kyseli useamminkin asian perään, mutta kun kerroin, että tähän ei tule kunnon ikkunoita tai ovia, metsässä on iltaisin hyttysiä eikä netti toimi täällä alhaalla, hän lakkasi haluamasta saada asua vajassa :). Mikko tosin kiusoitteli, että kyllä tästä tulee sellainen viskimaja, mutta nekin puheet loppuivat, kun muistutin, että eihän hän juo viskiä.




Tavallaan se aika, mikä on mennyt puuliiterin tekoon (nyt 10 päivää), on pois näkyvämmästä etenemisestä - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan - mutta tärkeydessä se tuntui nyt menevän muiden kohteiden edelle. Käytännön elämä sujunee aika paljon mukavammin, kun tästedes nakkaamme syksyn sateiden keskellä kamiinaan tai saunaan täyskuivia puita! Puiden kaatoa on luvassa paljon joka vuodelle, joten liiteri päätettiin tehdä niin tukevaksi ja pitkäikäiseksi kuin mahdollista.

Rakennusapulainen toivottaa kaikille kivaa alkavaa viikkoa!



18 kommenttia:

  1. No jopas! Näyttää tosi hienolta, hyvä!

    VastaaPoista
  2. No kyllä teillä on fiini puuliiteri! En yhtään ihmettele, että sille voisi olla muutakin käyttöä. Meillä varmasti ensimmäiset asukit olisivat keppihevoset...
    ps. Kesäpaikassa ei aina tarvitse edetä niin rationaalisesti. Puuvaja on tärkeä osa elämää, joten älä mieti turhan järkiperäisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älähän nyt, kyllä tänne tulee klapeja eikä mitään muuta! :)).

      Olet ihan oikeassa, tämä on tärkeä juttu, vaikka ei tunnu kokonaisuuden kannalta niin kiinnostavalta. Turha miettiä ja jossitella!

      Poista
  3. Puuliiteri on pihan tärkeimpiä rakennuksia, sen takia se oli meilläkin prioriteettilistalla melko kärjessä. Märkiä puita ei pirukaan polta. Sievä liiteri on tulossa, täydet pisteet kierrätyspuun käytöstä, se saisi olla muuallakin suositumpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Todennäköisesti tarvitsemme joskus tulevaisuudessa vielä toisenkin liiterin tai puukatoksen päätalon nurkille, koska alamökki ja sauna ovat tämän läheisyydessä, mutta mahdollisimman kaukana päätalosta. Minä iloitsen kierrätyksessä myös sitä, että omat kasat pienenevät! Kustannusten kannalta se on myös järkevää :)

      Poista
  4. Onpa söpö puuliiteri. En yhtään ihmettele jos tonne haluaisi vaikka pikkuisen majoittua. Meillä ei ole puuliiteriä vaan puumme on pinottu trukinlavojen päälle ja päällä pressu suojaamaan suuremmilta kastumisilta. Tai sitä pressua ei vielä ole, kun kaikkia puitakaan ei vielä ole ladottu paikoilleen. Ne nimittäin olivat aikaisemmin seinustoilla pinottuina, mutta maalausurakoiden yhteydessä otettiin pois ja keksittiin uusi paikka niille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Siinä vaiheessa menetän uskoni meihin, jos joku kuljettaa tuonne vaikka pöydän ja tuolit :). Meillä on ollut myös noita lavoja, mutta aina tulee myös megatuulia ja pressuviritykset ovat osoittautuneet vähän liian virityksiksi - etenkin, kun joudumme kaatamaan isolta tontilta niin paljon puita koko ajan. Savotta on ihan loputon, joten liiterikin oikeasti välttämätön.

      Poista
  5. Voisin kuvitella, että meilläkin se "netti ei toimi" olisi se painavin pointti siihen, että saisi pojat hylkäämään haaveet omasta mökistä :D.

    Vaikka uskon, että teistä välillä tuntuu, että kaikenlaista puutavaraa on tontilla välillä liikaakin, niin täältä käsin se tuntuu ihan suorastaan kadehdittavalta, kun aina on omasta takaa, mistä ottaa, kun haluaa (tai vaikkei aina niin haluaisikaan, mutta jotain tarvitaan) rakentaa jotain.
    Itsellä aina tyssää siihen, että pitäisi lähteä varta vasten ostamaan jokaista pientäkin projektia varten puutavaraa. Etenkin kun sitä ei tästä kylästä oikein edes saa. Lukuunottamatta rautakaupan pientä lista- ym. varastoa.

    Kerrassaan söpö liiteri ja mää niin arvostan tota aitoa käsityötä! Kulmaraudat kuuluu ihan muualle kuin Iduriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, mistä hoksasinkaan tuon netti"kortin", kerrankin leikkasi :D.

      Joo kolikolla on kaksi puolta, aina löytyy tarvikkeet omasta takaa, kun on pienemmistä projekteista kyse ja vähän tällaisiin isompiinkin. Roudaus on raskasta tännekin, mutta välillä siis pääsee onneksi päinvastoin helpommalla!

      Ei kulmaraudoille. Joku raja sentään ;).

      Poista
  6. Hyvä veto nuorelle, paras varmasti oli tuo netin toimimattomuus : ) Hienon puuliiterin olette kyllä tehneet ja arvostan sitä että ette taaskaan menneet oikoteitä eteenpäin, ei kulmaraudat olisi oikein kauniita olleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kummasti unohtui suloinen vaja häneltä :).

      Kiitos! Aikaa rungon väkertämiseen meni ehkä tällä menetelmällä vähän enemmän, mutta lovetut liitokset ovat pitkäikäisempiä. Siinä mielessä joskus kannattaa nähdä pieni ylimääräinen vaiva!

      Poista
  7. Oi, kuinka söpö liiteri! Nostan hattua tällekkin projektillenne.Teillä ei kyllä näytä oikaistavan, vaan teette kaiken niin hienosti ja kokonaisvaltaisesti, vanhaa tyyliä kunnioittaen.
    Meillä on maalla niin vanha puuliiteri tallin yhteydessä, että syön vanhan vilttihattuni, jos sieltä ei takarivistä löydy sodan jälkeistä klapiakin,kun joka vuosi pinotaan uutta eteen. :D
    Myöhästyneet synttisonnitteluni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla!
      Hee, olen aivan varma, että sieltä löytyy sodanjälkeisiä klapeja. Ajatella, ehkä meidänkin liiteristä ehkä löytyy joskus 50 vuoden päästä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden, eli v. 2017 klapeja ;)).

      Kiitos, tänään vietettiin taas yksiä synttäreitä meidän perheessä. Elämä on yhtä juhlaa :).

      Poista
  8. Asiallinen vaja! Puutavarapinoja ei voi koskaan olla liikaa tontilla, koska äkillinen rakennuksen tarve iskee kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olet niin oikeassa, hyvin usein jotain pientä tai vähän suurempaakin lankkua tarvitaan akuutisti.

      Poista
  9. Kerrassaan hieno! Onnea uudelle puuvajalle :)

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...