sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Päätalon tavaroita ja lattian tarkistus

Päätalo on viiden vuoden aikana tyhjentynyt hiljakseltaan, mutta syysloman aikana rykäisimme homman loppuun raskaiden kalusteiden osalta. Koko homma alkoi kuitenkin toisella hommalla, navetan ylisen järjestelyllä, jotta isot kalusteet mahtuisivat sinne säilöön. Kun se oli tehty, ensimmäisenä lähti "Mörkö", päänvaivaa minulle aiheuttanut senkki, jonka eräs blogin lukija jossain vanhemmassa postauksessa nimesi osuvasti.



Yksi kerrallaan kuljetimme pois loputkin kalusteet, jotka viisi vuotta sitten olemme kasanneet eteiseen odottamaan tätä päivää.



Pidän erityisen paljon tästä vaaleasta funkkislipastosta, mutta sen paikka voisi tämän talon sijaan olla vaikka joskus poikien omassa kodissa. 



Billnäs-pöytä tulee varmasti siirtymään myöhemmin takaisin taloon. Painava oli sekin.


Pääsin tutkimaan ensi kertaa vanhaa ompelukonetta, jonka olemassaolo on kutkuttanut minua kaikki nämä vuodet, mutta jota en ole kertaakaan aiemmin avannut.



Se osoittautui tyylikkääksi ruotsalaiseksi Husqvarnaksi ja lokerikoissa oli tallella jopa ompelukoneen käyttöopas ja varatarvikkeita. Tällaiset poljettavat ompelukoneet eivät ole minulle tuttuja, mutta yritin kokeilla hieman sen toimivuutta. Se tuntui aika jäykältä poljettavalta, mutta kun otin polkimesta lähtevän pyörittävän hihnan pois, kaikki osat kulkivat ilman vastusta kuin rasvatut. Pitää myöhemmin tutkia sen toimintamekanismi paremmin. Haaveissani olisi päästä käyttämään sitä!





Husqvarnan säiliön pohjalta löytyi Suomen markka - vanhan pienen pennin kokoinen! - vuodelta 1954.


Kaikki kalusteet mahtuivat navettaan paremmin kuin hyvin. Onneksi on tällainen tila, minne säilöä.




Eli talo saatiin asuinkerroksen osalta tyhjäksi. Vintillä ja yhdessä kiinteässä kaapissa on vielä pikkuesineistöä.  



Viisi vuotta sitten poistimme muovimaton ja lastulevyt lattioista ja tuvan alta tyhjennettiin ulkokautta iso määrä kosteaa rakennusjätettä. Nyt avasimme vielä toisen tähän asti kiinni olleen lattialuukun, jossa oli ohut kerros maa- ja sanomalehtieristettä 1960-luvulta, muovimaton asennusvuodelta.




Alapohjamme ja esim. luukun kannen alapuoli on kuin Panu Kailan oppikirjaesimerkki. Ennen viiden vuoden takaista operaatiotamme kävi ilmi, että koko alapohja on tuvan alta lattiasienen valtaama, laho ja erittäin kostea. Nyt luukun kansi on alapuolelta kuivunut korpuksi ja sieni kadonnut kaikkialta, kun aiheuttaja on poissa.


Mikko sujahti varsinaisesta kellariluukusta talon alle ja tarkasti vielä kerran läpikotaisin talon kuivumistilanteen. Sekä rakenteet että kallio talon alla ovat rutikuivia. Lattialla kävellessä notkuu pahaenteisesti, eli 50 vuoden ajan rakenteissa muhinut kosteus on tehnyt peruuttamattoman tuhon. Meille tilanne on kuitenkin positiivinen: talon alle ei itsessään valu vettä eikä keräänny kosteutta, vaan lahoaminen oli hengittämättömien materiaalien aiheuttamaa.


Siivousoperaatiossa tuli esiin muutamia juttuja, joita en ole rekisteröinyt aiemmin. Pääasiassa arjen pieniä "aarteita", eli ei mitään kummempaa. Yritän pestä pienen maton ja katsoa, kirkastuvatko värit. Samoin retropaita sattui olemaan omaa kokoani, joten sovitetaan sitäkin pesun jälkeen ylle :).



Mikko iski silmänsä kaapissa lojuneisiin haulikoihin. Ne eivät ole toimintakunnossa, joten ne jäänevät "koristeeksi". Voi kuitenkin olla keskustelun paikka, hyväksynkö muka tällaisia koristeita jonnekin!


Retrotyylinen kipinäsytytin oli hauska löytö. Otin sen heti käyttöön keittiövajaan. Kaasuhellan sytytys mekaanisella kipinäsytyttimellä, jota ei tarvitse täyttää sytytysnesteellä, on kätevää.



Tässä tärkeimmät raportoinnit pitkältä viikonlopulta. Pystyttekö päättelemään, mitä päätalon tyhjennys pohjimmiltaan tarkoittaa? Kyllä, olemme lähtökuopissa ja valmistautumassa päätalon entisöintiin! VIHDOINKIN! Missä ovat ilotulitteet!!? :). 

(Varoitan kuitenkin itseni lisäksi innokkaita lukijoita, että tämä tulee olemaan erittäin hitaasti etenevä, usean vuoden projekti.)

Lämpimänä viikonloppuna meillä lenteli niin yksinäinen ampiainen kuin amiraaliperhonenkin, joka istahti lautaselleni lounaan jälkeen. 


Myös minulla on nyt varovaisesti perhosia vatsassa,



50 kommenttia:

  1. No melkein oli täälläkin niitä perhosia vatsassa, kun jännäsin, mitä seuraavasta kuvasta paljastuu. Voisit kehitellä näistä Idurin aarteista joulukalenterin, koska riittäis joka luukun taakse jotain mielenkiintoista ja odottamatonta :).

    Mulle tuli vähän himotus kokeilla, osaisinko pujotella Husqvarnaan langat oikein. Ja retropaidasta tuli ihan omat luokkakuvat mieleen :D.

    Onnea alapohjan sienen selättämisestä! Näyttää todellakin kuivuneen ihan kunnolla. Kaila kiittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, voisin näillä tarpeistoilla kehitellä eri tarkoituksiin vaikka mitä kalentereita ;).

      Langan pujottaminen on varmasti oma selvitystyönsä. Onneksi koneessa oli lanka paikoillaan! Silmämääräisesti sitä seurasin ja totesin, että eri tavalla menee kuin omassa sähkökäyttöisessä koneessani. Varsinkin alalangan asennus tulee olemaan tulevien tutkimusten aiheena: en tällä katselulla pystynyt ymmärtämään, miten alalangan puola asennetaan paikoilleen, mutta ehkäpä alkuperäinen ohjekirja pelastaa minut!

      Hee, terveiset Kailalle ja kaikille Kailan ihailijoille. Täältä saa uskonvahvistusta ;)).

      Poista
  2. Hieno ja todella mielenkiintoinen postaus. Katselin ihan himona näitä kaikkia upeita vanhoja huonekaluja ja esineitä, joita kuvissasi vilisi! :)
    Etsin yhteen omaan huonekaluuni maalin väriä, ja luulen sen löytyneen tuon kuvasi paneelioven mintusta/haalean turkoosista.
    Ja tuo keltainen puupenkki haulikoiden alla!<3
    Ihastelin myös navetan ylisen kaunista katon muotoa ja pellitystä.
    Nuo vanhat ompelukoneet ovat ikikestäviä, ostin vähän aikaa sitten itsekin- en kyllä poljettavaa, mutta vanhan kunnon rautaisen vehkeen.Toivon, että vielä tällä omallasi pääset polkemaan. :)
    On teillä savottaa, mutta en hetkeäkään epäile, etteikö käsistänne valmistu vuosien saatossa hieno talo.
    Tuo viimeinen kuva on erikoisen hieno. Kuin siinä taustalla näkyisi vanhaa aikaa mustavalkoisena.<3
    Sen verran-jos sallit korjaan, että lounasvieraasi on amiraali, ja kaunis sellainen onkin tuota lautasen kuviota vasten.
    Nyt luen vielä postauksen uudestaan, niin mielenkiintoinen se oli. :)
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos Mirjam-Matilda mukaan elämisestä. Ja kiitos tuon perhosen lajikkeen oikaisusta, editoin heti sen oikein tuohon postaukseen!

      Tuo hailukka, mutta tavallaan aika raikas turkoosi on väri, jota täällä on eri paikoissa hieman eri tummuusasteilla. Tässä paneelissa se esiintyy aika vaaleana. Perinneväri, joten hyödynnä ideaa ihmeessä! Keltaiseen puupenkkiin olen itsekin tykästynyt ja ottaisin toisenkin samanlaisen mielelläni kesäpäivien iloksi, jos vain jostain löytyisi.

      Minulla on myös itsellä sellainen perusompelukone, joka ei hajoa ikinä :). Upouudet tämän päivän ompelukoneet ovat kuulemma ihan toista maata, hajoavia, vaikka olisivat tunnettujen merkkien koneita. En kuitenkaan aio rahdata tuota omaa sähkökonettani tänne saareen, joten josko saisin tästä Idurin Husqvarnasta käyttökelpoisen talon pienten tekstiilien valmistukseen...? Nyt kyllä jo sormet syyhyää, vaikka on muutama pikku projekti tehtävänä ennen kuin tällainen tilanne pääsee toteutumaan ;).

      Poista
  3. Täällä myös odotellaan jännityksellä tulevaa kunnostus urakkaanne ja seurataan mitä mahtavimpien aarteiden löytymistä, niitä näyttää siellä putkahtelevan esiin tuon tuosta. Onneksi ongelmat lattian kanssa on selätetty, on se harmi miten monta taloa on pilattu muovien kanssa. Mutta kaikki on onneksi korjattavissa kun oikeanlaiset asukkaat ovat valmiita näkemään vaivaa vanhan talon pelastamiseksi, hatun nosto siitä teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Näin se on, aika monta vanhaa taloa on lahonnut modernien menetelmien ansiosta :( ja mistäpä sitä olisi silloiset ihmiset tienneet, kun eivät tienneet valmistajat ja asiantuntijatkaan. Onneksi asia on juuri noin kuin sanot, että kaikki meidän tilanteessa on ainakin korjattavissa ja meille kävi joka tapauksessa tuuri siinä, että talo on vähemmän laho kuin oston jälkeen pelkäsimme.

      Poista
  4. Upeita huonekaluja! Tuollainen liinavaatekaappi oli minulakin, mutta annoin sen tyttärelle viimeisemmän muuton myötä..:)
    JA vanha ompelukone löytyy täältäkin on vaan Singer.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ovat kivoja kalusteita, vähän vain eri paria kaikki. Mietin näköjään ihan samaa ratkaisua kaapin osalta kuin mitä olet toteuttanut sen tyttäresi suhteen :).

      Poista
  5. Anonyymi12.30

    Tätä kirjoitusta olen odottanut ja niin varmasti sinäkin että saat tehdä sen. En odota että talo olisi heti valmis vaan niinkuin sanotaan hitaasti hyvä tulee. Silloin viisi vuotta sitten olette olleet viisaita kun ottitte ongelmia aiheuttaneet asiat pois. Teidän täytyy jossain vaiheessa ehkä miettiä lattiarakenteen uusimista.
    Ihastelin kuvia, todella hyvä että voitte varastoida huonekalut ilman muuta ovat säilyttämisen arvoisia. Ihanaa ruokaseuraa on sinulla ollut ja hauskaa että kaiken seasta löytyi paita joka sopii sinulle.m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaat oikein, "m"! Kärsivällisyys, jota olemme yrittäneet ylläpitää kaikki nämä vuodet, tuntuu juuri nyt erittäin hyvältä ratkaisulta: mitään akuuttia ei ole odottamassa tilan muissa rakennuksissa. Tällaisen ison projektin kanssa ei oikein mikään muu saisikaan kilpailla.

      Kyllä, lattia on ensimmäisten korjattavien asioiden listalla ja se on avattava/kunnostettava ihan kaikkialta. Mutta se ei tunnu ylitsepääsemättömältä. Viiden vuoden aikana tietämys talosta on karttunut tässä hiljaksiltaan ja muissa kohteissa on opeteltu nikkarointia, joten ehkä me pystymme tähän!

      Kiitos kivasta kommentistasi ja myös kärsivällisyydestäsi lukijana ;) !

      Poista
  6. Pakko kertoa mitä just häröilin: Otsikon nähdessäni aattelin ensimmäiseksi, että mitähän ihmettä se Pilvi Kalle Päätalon tavaroilla hommailee :D Että sellaset sunnuntaiaivot mulla :D

    Mutta - voi että! Voin vain kuvitella sen riemun määrän, kun nyt pääsette aloittamaan näin kauan odotettua projektin osasta! Niin hieno juttu! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Kallen tavarathan ne tosiaan on meillä säilössä ;)).

      Voi kiitos, Taru. Sitä kun saa niin paljon virtaa tästä paikkojen laittelusta, niin kyllä tosiaan on odotettu! Jännä juttu että oma suhtautuminen on muuttunut tosi paljon ajan myötä: ennen odotin eniten lopputulosta, nyt olen ihan oikeasti alkanut tykätä tästä matkasta. Kuka milläkin elämänsä täyttää... ;).

      Poista
  7. Ihania aarteita teillä siellä. Mielenkiinnolla seurailen projektin etenemistä. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AnniK, kiva kun seuraat mukana ja samoin sinulle!

      Poista
  8. Voi mitä aarteita siellä onkaan! Meillä on muuten hyvin paljon samannäköinen mörkö Sauvon farmilla - isompi vaan kuin tuo teidän mörkönne;) Ja sitä ei kuulemma sieltä siirretä mihinkään - näin sanoo isäntä. Vielä;)
    Onnea tästä vaiheesta kunnostusta ja tsemppiä tuleville vuosille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä meidänkin on iso - ihmettelin itsekin, miten se näyttää tuossa kuvassa 1/3 pienemmältä kuin on, mutta takaviistoon otettu kuva taitaa tehdä illuusion. Voi kun olisikin pienempi! Nämä tällaiset senkit ovat tietyn aikakauden standardikaluste ja aika monelta tuntuu samanlaisia löytyvän. Siksipä ei kai ole tämäkään mennyt kaupaksi, joskaan en hirmu aktiivisesti ole sitä yrittänyt vielä saada kiertoon. Katsotaan, mikä on mörköjemme kohtalo :)... Tsemppejä tarvitaan - kiitos :)

      Poista
  9. Arvaapa mikä tässä on meidän kannalta parasta 😄 -no tietenkin se, että kivaa luettavaa riittää pitkäksi aikaa!
    Ajatteles kuinka monta hometaloa on saatu aikaan sillä(kin), että on vedetty muoveja ja vastaavia sinne sun tänne! Puistattaa kun ajatteleekin.

    Melkoisia aarteita on teille jäänyt talon myötä, toivottavasti löytävät paikkansa. Ja toivottavasti saat ompelukoneen toimimaan, nuo ruottalaiset taitaa olla ihan parhaimmistoa 👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mehän ihan tarkoituksella jätimme lukijoita varten talon sokeriksi pohjalle ;). Ei mutta onpa kiva kuulla, jos ajattelet näin! :) Voin luvata, että luettava ei heti lopu, hahaa.

      Pahinta on mielestäni se, että edelleen tehdään hometaloja, vaikka jo tiedetään syyt :(

      Vähän kyllä harmitti laittaa myös ompelukone navetan vintille, mutta ei mulla sille ole mitään paikkaa muualla kuin sitten joskus tuolla talolla. Siihen asti päristellään tylsällä sähkökäyttöisellä!

      Poista
  10. Kiinnostavaa nähdä kuvat ja lukea sädesienen katoamisesta. Olen lukenut Kailan opuksen useamman kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kailaa on koluttu täälläkin edes takaisin :) - viimeksi tällä viikolla, mutta nyt täsmäaiheena oli hirsien vaihdon mieleen palauttaminen.

      Poista
    2. P.S. Talossa oli meidän mielestä lattiasieni, ei sädesieni. Lattiasieni onneksi väistyy yhtä nopeasti kuin tuleekin, jos aiheuttaja onnistutaan korjaamaan.

      Poista
  11. Eiköhän ompelukone toimi kun hankkii uuden hihnan, käyttämättöminä ja ajan kanssa kutistuvat ja kuivuvat. Hienoa että ette säikähtäneet sientä, kun tekee sillä olosuhteen mahdottomiksi niin sieni häviää. Keltainen pinnasohva on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Katja, että tiesit tuon, kiitos kiitos kiitos! Minä kun kuvittelin, että hihnat tuppaavat venymään ja ihmettelin, että mikä ihme siinä jumittaa. Mutta nyt ymmärrän, että sehän on kutistunut! Eli asia on helposti korjattavissa, jee :)

      Poista
  12. Varmasti upea viikonloppu takana! Hienoja aarteitakin löytyi :)
    - Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hetkisen ehdittiin nauttia hyvistä säistäkin :). Kiitos samoin!

      Poista
  13. Kyllä nämä vanhat mökit vaan ovat niin ihania, kun antavat omistajilleen vanhojen tavaroiden löytämisen ja ihmettelemisen iloa<3 Meillä oli samaa tunnelmaa pienimuotoisemmin mökkikomeroa tyhjentäessäni:)
    On mukava aloittaa pienemmästä, jolloin oppii arvioimaan ajankäyttöä ja omia taitojaan. Meillä mökkisalin remontointi odottaa tekijöitään, ja suunnitelma on muuttunut melkoisesti ensimmäisistä remonttiajatuksista. On siis hyvä, että antaa ajan vähän kulua ja tekee pikku hiljaa, jotta suunnitelmat jalostuvat:) Ehkäpä ensi kesänä meilläkin remontti pääsee alkamaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja parhaimmillaan voi samat tavarat "löytää" moneen kertaan: ensin vain löytää, toteaa ja laittaa säilöön ja sitten myöhemmin löytyy vielä oikea käyttötarkoituskin :).

      Olet niin oikeassa. Meillä on ainakin nyt näiden pohdintavuosien jälkeen varma olo talon kunnostuksesta. Yllätyksiäkin kai tulee, mutta varma olo kokonaisuudesta. Toivottavasti teilläkin remppa etenee ensi kesänä ja jos ei etene, niin sitten sitä seuraavana ;). Kiitos SisustEllen!

      Poista
  14. Jännää. Ja niin niin niin helpottavaa kun muillakin on näitä järjenvastaisia ikuisuusprojekteja. Itse en tosin malttaisi viittä vuotta mutta näköjään se todella kannatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin! Viisi vuotta on vaan väistämättä hurahtanut muissa rakennuksissa. Onhan se ollut välillä tuskastuttavaa, mutta talon ratkaisujen pohdinnan kannalta kuitenkin hyvä juttu. Myös motivaatio on noussut sopivalle tasolle :). Mutta joo, onhan tämä aika älytön kokonaisprojekti, jos sen parissa vierähtää yksi kymmenen vuotta... hehee.

      Poista
  15. Aikamoisia aarteita! Ja ihailen teitä tämän ison projektin tekemisessä. Teillä on energiaa ja rohkeutta. Reipasta tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula, ihana saada kannustuksesi. Energiatasot vaihtelevat - luonnollisesti - mutta yllättävää kestävyyttä on havaittavissa, mitä melkein itsekin ihmettelemme :).

      Poista
  16. Mukava päästä seuraamaan talon remppaprojektia :) Mulla taitaa olla just samanlainen isoisoäitini vanha ompelukone :) Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Hauskaa, että löytyy samanlainen masiina. Minä meinaan kyllä opetella jonain päivänä polkemaan sillä ;).

      Poista
    2. Ehottomasti kannattaa sitä käyttää, kun kerran on kaikki tarpeet tallella :)

      Poista
  17. Nythän siellä alkaakin olla jännät paikat, kun talo alkaa muovautua uudelleen. On hyvä, että huonekaluja on vähän liikaa, koska niistä on sitten ihan vara valita parhaat valmiiseen tilaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Olet varmaan ihan oikeassa. Hyvä näkökulma siis tulevaa sisustusta ajatellen, koska eihän sitä vielä voi tietää, miten se tulee menemään, vaikka (muka) valmiita suunnitelmia onkin pää täynnä :). En yhtään ihmettelisi, vaikka kalustesuunnitelmat heittäisivät sitten joskus häränpyllyä nykyisiin ideoihin nähden.

      Poista
  18. Noniin, siitä se lähtee! On siinä kieltämättä hommaa edessä. Mulla ei taitais kärsivällisyys riittää - vaikka toisaalta tykkäänkin siitä, että on jotain projektia menossa. Tsemppiä ja pitkämielisyyttä vaan - mutta niitähän teiltä löytyy :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Kärsivällisyys on kyllä jotain, mikä on kehittynyt ajan myötä. En ollut viisi vuotta sitten vielä kärsivällinen vaan oikeastaan päinvastoin. Ihmisen psyyke adaptoituu kummasti pakon edessä ;).

      Poista
  19. Tuo funkkislipasto on niin pähee! :)

    -Ruut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään! Kiitos :)

      Poista
  20. Voi miten ihanaa! Idurin ja Augustin rakentama päätalo tulee heräämään uuteen uljaaseen kukoistukseensa teidän ihanien, ahkerien ja taitavien käsissä ♥

    Minusta on vaan niin hienoa, että vielä löytyy niitäkin, jotka arvostavat vanhaa, eivätkä ensimmäisenä ole pistämässä kaikkia rakennuksia matalaksi ja rakentamassa tilalle uusia.

    Arvostan teitä todella paljon! Ja innolla seuraan tämänkin projektin edistymistä. Lukkarinrakkauteni Tammisaarta, Inkoota, merta, saaristoa ja kalastajatiloja kohtaan saattaa aiheuttaa sen, että kommenttini ovat aavistuksen imeliä =D Sellaisia tällainen nostalgiannälkäinen romantikko nyt vaan sattuu suoltamaan....kiitos ja anteeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, minä tykkään lukea imeliä kommentteja - saan niistä intoa ja uskoa, että tämä kannattaa! Joten kiitos Ansku, kiva, kun jätit juuri tällaisen kommentin!! :)

      Poista
  21. Anonyymi11.13

    Hih! On se hyvä että äiti auttaa jälkikasvua sistushommissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Mutta jos Anonyymi satut kuitenkin olemaan poikani, niin älä huoli, saat päättää itse, hih ;).

      Poista
  22. Anonyymi14.26

    Hei!
    Miten ihmeessä tässä nyt jaksaa odottaa ensi kevääseen, että pääsee toden teolla seuraamaan projektianne? :D Olen itse hullaantunut näihin vanhoihin taloihin, vaikka suht uudessa nyt asunkin. Mutta jospa sitä joku päivä saisi itsekin alkaa remontoimaan perinteitä kunnioittaen tuollaista vanhaa hirsitaloa. Tsemppiä teille tulevaan projektiin ja ihanaa syksyn jatkoa teille!

    t. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kommentti :). Lepäämme tässä talven ensin ;). Ei sitä kuule koskaan tiedä, vaikka joku taloprojekti sinullekin tulisi eteen. Yhtäkkiä - kirjaimellisesti yhtäkkiä - mekin vain olimme tämän keskellä emmekä hetkeä ennen olisi todellakaan uskoneet, että tällaiseen ryhtyisimme. Kiitos tsempeistä ja myöskin sinulle mukavaa syksyn jatkoa!

      Poista
  23. Oijoi, mitä aarteita! <3

    Sulla on mukavia juttuja ja olen alusta alkaen seurannut Idurin tarinaa. Hienoa, että pääsette päätalon kimppuun. Niin se on, hiljaa hyvä tulee.:)
    Uusia juttuja odotellessa, toivottelen teille hyvät syksyn jatkot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikun ihana kuulla. Ihan koskettaa, kun kuulee, että joku on seurannut mukana pitkään :). Toivottavasti viihdyt mukana jatkossakin, kun pian uudet jutut talon kimpussa alkavat. Kivaa syksyä sinulle, Tarja!

      Poista
  24. Hienoa, että olette tässä vaiheessa! Ja asiat on menneet juuri siinä järjestyksessä kuin pitääkin. Nauttikaa kaikista projektin vaiheista;) Niitä on kiva muistella jälkikäteen. Ja taitaa olla niin, että jälkikäteen kaiken tehdyn mittaluokka vasta hahmottuu. Saa hyvillä mielin aplodeerata yhteiselle saavutukselle lopun ikänsä;)

    VastaaPoista
  25. No niin, siitä se lähtee. Aika jännittävää, eikö? Hienot aarteet teillä on sitten odottamassa takaisin kantamista. Jonain päivänä :) Onnea ja tsemppiä urakkaan1

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...