lauantai 30. joulukuuta 2017

Ruokahävikki alas

Se on sitten vuoden viimeinen postaus käsillä. Vuosi vaihtuu täällä etelässä suhmuraisena, kuten kuvissa. Kuvat eivät muilta osin liity juttuun - kunhan ikuistin venemiljöön lähettyviltä erään järven rannalta.


Minulla on tapana näin vuodenvaihteessa pohtia hiukan elämäntyyliämme joltain kantilta ja tehdä jokin sellainen uudenvuoden lupaus, jolla voisi vähän petrata valittua asiaa. Oikeastaan olen jo aloitellut tämänvuotisen lupaukseni kanssa ennen vuodenvaihdetta, mutta sitä helpompi on ajatus lupauksen pitämisestä. Mielestäni ei kannata luvata mitään sellaista, mitä jo lähtökohtaisesti pitää ylitsepääsemättömänä, ja jossa jo etukäteen tietää epäonnistuvansa. Tänä vuonna lupaan entisestään vähenää meidän perheen ruokahävikkiä.

Tajusin jouluna, että asia on jo hyvin työn alla. Vanhastaan olen tottunut, että joulun jälkeen ruokaa lentää roskiin aikalailla, mutta nyt yritin miettiä mahdollisimman oikeaa mitoitusta jo jouluruokia tehdessämme. Yritin sanoa itselleni, että "Ei, meidän joulumme ei ole pula-ajan joulu, jos laatikot syödään loppuun tai savukalaa on joulupäivänä vain nokare jäljellä". Tavoitteena oli ruokien loppuminen syömällä. Suunnittelu palkitsi, sillä roskiin lopulta päätyi vain hyvin pieniä määriä kasvisruokia: puoli pussia herneitä, nokare sienisalaattia ja rosollia. Jätteeksi päätyivät siis kaikkein edullisimmat mahdolliset ja lisäksi kaikkein vähiten ympäristöä kuormittavat ylijäämäruuat. Hyvä! :).


Minulla on jokunen ajatus ja kokeiltu kikka, joilla hävikkiä voi vähentää. Ne täytyy nyt pitää mielessä kaupassa käydessä. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ihminen on ruokakaupassa ihmeellisen kangistunut omiin ostotapoihinsa. Minun paheeni ovat tomaatit. Tapanani on ostaa kerralla 4-5 tomaattia. Ostan niitä, mutta sitten näitä kitkeriä talvitomaatteja ei meillä syödäkään noin paljoa ja ne päätyvät roskiin. Riittäisi, että ostan vain 2 kpl tomaatteja silloin tällöin, ei joka kerta. Uskomattoman yksinkertaista, että pitää vain ostaa jotain tuotetta vähemmän, mutta miten se on niin vaikeaa?? Ylipäänsä pitäisi keskittää ostokset kausiruokaan. Tästedes siis kalliit tuontielintarvikkeet ovat entistä useammin ruokalistan poikkeus kuin osa päivittäistä käyttöä.


Minun pitäisi petrata myös leivän kanssa ostamalla esimerkiksi vain puolikkaita. Useimmiten meillä vaaleat leivät kuivuvat koriin ja jäävät syömättä, jos niitä ei heti syödä tuoreena pois. Kolmas ongelma ovat maustekastikkeet. Siivosimme jääkaapin ennen joulua ja kauhistuin sitä purkkien määrää, mikä jääkaapissamme oli. En edes muistanut, mitä ateriakastikkeita meillä on, joten seuraavalla kerralla hankin vain pieniä purkkeja - tai pitää käydä jääkaappia läpi useammin ja käyttää ostoksensa tehokkaammin.

Mauro syö paljon hävikkiruokaamme. Koska syömme paljon kalaa, on onni, että se on myös Mauron herkkua. Maurolle kelpaavat päät, rangat ja nahat. Ah, mitä herkkua. Usein ostamme kaupan kalatiskiltä Maurolle näitä perkeitä, ja teemme siinä hyvän työn kaupankin hävikkiä silmälläpitäen.


Ideaalitapauksessa bioroskikseen päätyisi vain kuoria ja kahvinpuruja. Tätä kohti! Bioroskiksen täyttymistahtia tarkkailemalla näkee nopeasti, miten hommassa onnistuu. Jos keksitte antaa minulle lisää vinkkejä siihen, miten hävikkiä voi vähentää, kertokaa!

Kaikille lukijoille suurkiitokset kuluneesta vuodesta - ihanaa kun olette olemassa - ja oikein onnistunutta vuodenvaihdetta!

Uusin lupauksin,

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulun menu ja valmistelut

Tämän jutun kuvituksena ovat päätalosta löytyneet vanhat joulukortit -40-luvulta. Olen pelastanut pinon vanhoja kortteja hiirien kynsistä. Toivotan kaikille blogin lukijoille näiden iloisten korttien kera Riemukasta Joulunaikaa!


Tänä vuonna otin pari päivää lomaa jo ennen joulua, koska kiireisen ja ylityöntäyteisen syksyn jälkeen on kiva keskittyä valmistelemaan joulua rauhallisissa tunnelmissa. Omalla tahdillaan kun saa tehdä kaikki ruuat ja siivoukset, ei tule stressiä. Joulumieli kohoaa jo menun suunnittelusta. Kaikki joulupöydässä tulee olemaan itse ilolla tehtyä.

 

Meidän Jouluaaton Menu: 

*

Aamiainen

Riisipuuro ja luumumandariinikiisseli 

*

Alkupala

Lämmin kurpitsashotti ja saaristolaisleipä kylmäsavulohella

*

Alkuruoka

Graavisiika, graavilohi, puikulaperunat, siianmäti, kirjolohenmäti, lasimestarinsilli, metsäsienisalaatti ja saaristolaisleipä

*

Pääruoka

Yrttiankka, savustettu nieriä, lanttulaatikko, perunalaatikko, punasipulisalaatti, hernepesto ja rosolli 

*

Jälkiruoka

Vihreätee- ja vadelmajäädykkeet
Uunibrie hunajalla ja saksanpähkinöillä

*

Menussa on jotakin uutta ja paljon vanhaa. Lihapuolella teemme vuosittain esimerkiksi vaihtelua, mutta kalat ovat kutakuinkin samanlaiset aina. Uutta on mm. vihreäteejäädyke. Saas nähdä, maistuuko! Eilen jäädykkeet sujahtivat jo pakkaseen. Samoin uunibrie on uutuus. Olen saanut sitä kerran ystäväni valmistamana ja voin taata, että on suussa sulavaa. Ei maistu samalta kuin brie tuoreeltaan, eli maku muuttuu pehmeämmäksi uunissa. Päälle tarjoiltaessa hunajaa ja pähkinöitä. Kaikki laatikkoruuat ja jäädykkeet teen maidottomina, kasvipohjaisista maidoista. Käytän jouluruokien valmistukseen chee-voita täyteläisemmän maun saamiseksi. Cheestä on poistettu maitoproteiini.

 
Ruokien lisäksi jouluvalmisteluihini kuuluu aattoillan ja joulun pyhien tekemisen suunnittelu. Kaikki lahjat tulevat liittymään yhdessä tekemiseen ja muita lahjoja ei sitten olekaan. En kuitenkaan voi tässä paljastaa, mistä on kyse, jos vaikka joku perhepiiristä lukee juttua :). 


Maltan tuskin odottaa!

Joulutunnelmaa kaikille toivottaen,

 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukuusikierros

Kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, että kuusen pitää olla aito eikä muovinen. En paheksuisi silti muovikuusen hankkijoita, jos sitä käytetään vuodesta toiseen. Pitkäikäinen muovikuusi saattaa olla jopa ekologisempi kuin viljelty, muualta tuotettu kuusi, tiedä häntä? No, me olemme ostaneet noita viljeltyjä (ulkomaisia tai suomalaisia) kyllä monena vuonna aidon kuusen tuoksun saamiseksi. Mutta useana vuonna olen myös kyseenalaistanut ajatuksen, että pitääkö ylipäänsä olla joulukuusta vai riittäisikö tuoksuttamiseen muutama kuusenoksa. Muu perhe on aina vaatinut kokonaista, joten sillä on menty. Olemme karsineet monia turhuuksia jouluistamme, joten olen antanut periksi kuusiasiassa: olkoon menneeksi, jos se on perheen miesväelle tärkeä joulutunnelman tuoja! Kuusen myötä myös muu koristelu voi olla vähäisempää. Koristeltu kuusi, kynttilät ja muutama kukka riittävät minulle. Minkälaisia kuusiratkaisuja ja -mieltymyksiä teillä muilla on?

Olen pitänyt ympärivuotisesti joulukuusiasian agendalla ja seuraillut jo usean vuoden ajan puuston kasvua. Jokin aika sitten tein perusteellisemman kierroksen tätä joulua silmällä pitäen. Kun omalla tontilla kasvaa eri kokoisia kuusia, emme ole enää ostokuusen varassa. Ja meri on tänäkin vuonna vielä auki, joten kuusi päästään näin joulun alla hakemaan ykköskotiin.

Tämä yksilö on meidän aikana kasvanut pikkiriikkisestä taimesta.



Mutta annetaan sen vielä pari vuotta kasvaa. Mauro kartoitti lannoitustarpeen.


Tätä massiivista "joulukuusta" ihailemme aina kuistilla istuessamme. Talon takapihan puustoa pitänee harventaa, mutta komea kuusi saa jäädä. Se olisi ihan "kauppatori"-ainesta! Jos tämän kuusen valaisisi, pitäisi olla nosturi :), mutta ehkä vielä jonain lumisena jouluna se ilahduttaa meitä täällä ulkona kinokset oksillaan. Vasemmalla vieressä on pienempi, mutta...


... sekin on jo kasvanut liian isoksi, vaikka näyttää miniltä ison kuusen vieressä. Korkeutta tällä kuusella on kuitenkin jo reilut kolmisen metriä, joten ehkä sen voisi joskus valaista paikallaan. 


Sopiviakin onneksi löytyy muutama. Tänä vuonna otamme käyttöön tämän parimetrisen.


Merkkasin kuusen maalarinteipillä, jotta Mikko sahaa oikean yksilön. Tämän vuoden joulukuusen juuressa kasvaa aivan pieni kuusen taimi, joten se saa nyt lisää elintilaa, kun tämä poistuu. 


Kuusia, etenkin pieniä, on muuallakin ympäriinsä. Meillä on käynyt tuuri, kun harvennus on vain hyvästä ja halutessaan voi napsaista jouluksi yhden pois. 

Tuoksutunnelmin,


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Puuduttava viikonloppu



Viikonloppuna muutama asia loksahti mielessäni paikoilleen, kun pimeän tullen istuin tylsistyneenä pienessä mökissämme. Mitään tekemättömyys alkoi puuduttaa, kun pienet neliöt eivät oikein mahdollista monenlaistakaan tekemistä. Tänään sunnuntaina viikonloppu jatkui sateisena ja se tietysti tarkoitti jatkoa mökissä istumiselle. Ruuanlaitto ruokavajan kylmyydessä ja kosteudessa tuo oman mausteensa siihen, mikä normaalisti on päivän kohokohta: nyt ruoka valmistetaan hutaisten ja syödään hotkaisten. Äh, en jaksa enää tätä mökkeilyä! 



Nämä tunteet ovat oikein tervetulleita. Meillä on ollut vähän motivaation puutetta tarttua päätaloon, mutta mökissä tylsistyminen kasvattaa sitä toivotulla tavalla. Ajattelemme vakaasti saaressa käymisen ja olemisen ympärivuotisena juttuna, joten on oikein hyvä konkreettisesti kokea, etteivät fasiliteetit tällaisenaan - tähän vuodenaikaan - tue tuota ajatusta.

Tätä valoa ei uskoisi joulukuun auringoksi, mutta kuva on otettu puolen päivän aikaan, eli aurinko vain käväisee matalalla pilkahtamassa. Maisemista en valita - päivä on liian lyhyt! 



Ennen kuin huomaakaan, näyttää tältä, vaikken valita tästäkään. Valituksen aihe kohdistuu siis käytössä oleviin sisätiloihin :).


Vesi on taas korkealla, muttei vielä hälyyttävissä määrin. Sauna kestää vielä 20 cm vedennousun, mutta jos katsoo tarkkaan, huomaa uimalaiturin ja tikkaat aivan veden pinnan alla.



Uimalaituri ja tikkaat onkin ollut tarkoitus nostaa ylös ennen jäitä. Rantaan vetäminen kävi nyt helposti sen ansiosta, että vesi on korkealla. Kun olin napsaisemassa kuvaa, tämä yksi ryntäsi taas kameran eteen!



Kas tässä kuva, mikä piti ottaa.



Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan takana, koska vuosi sitten huokailimme, että mistä ihmeestä saisi voimia tarttua taloprojektiin ja nyt ilmassa onkin taas jonkin aikaa kadoksissa ollutta kärsimättömyyttä, että pääsisipä jo hommiin.



Mukavaa joulukuun alkua täältä leudolta eteläiseltä Suomenlahdelta,



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...