sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tältä kun saisi näyttämään

Tapetit tuli valittua, mutta silti tuntui, että oli vaikea hahmottaa kahden kamarin ja tuvan ympärillä pyöriviä ideoita kokonaisuutena. Lähdinkin omien ja netistä kaapattujen kuvien kera kokoamaan haja-ajatuksiani ja Mikon kanssa käytyjä keskusteluja yhteen. Minkälainen tunnelma olisi tuvassa, entä kirjastokamarissa tai makuukamarissa? Kuin huomaamatta ajatukset ovatkin vuosien varrella kai jäsentyneet aika pitkälle: kuvia kerätessäni huomasin, että taidan sittenkin tietää, mikä fiilis kussakin huoneessa olisi kiva.

Tupa:


Tuvan kantavia ajatuksia ovat sinivalkoiset astiamme, valkoinen puolipaneeli, Högforsin kylkeen kaakeloitava keittiönurkkaus, syksyllä naapureilta saatu keittiökaappi ja arkiruuanlaittoa helpottava kaasuliesi. Ja näiden lisäksi tietysti monta räsymattoa.

Kirjastokamari:


Kirjastohuoneen sydän on koboltinsininen kakluuni, josta Mikon kanssa olemme haaveilleet jo 5 vuotta. Saa nähdä toteutuuko talon kallein sisustuselementti oikeasti. Edullisempi vaihtoehto on maalattu pönttis. Seinälle tulee mm. oman saaren kartta ja kalusteissa on puun sävyjä. Yllä näkyvät kankaat, jotka olen jo hankkinut kahden nojatuolin verhoiluun. 

Makuukamari:


Makuukamariin tulee toinen uuni -voi olla vain pönttöuunikin - ja näillä näkymin tummin tapetti. Sen vastapainoksi haluaisin jonkin utuisemman sävyn tuomaan vähän hempeyttä. Roosaa? Ja pitsiä olla pitää! Mitäs jos maalaisin erään murhetta aiheuttavan möhkön senkin (muistattekohan sitä?) myös roosalla, jotta kaluste saisi jatkaa täällä elämäänsä?

Jokaiseen huoneeseen haluan loihtia oman tunnelmansa. Mutta löytyykö tästä mitään punaista lankaa, sitä en vielä tiedä... Omaa makua ja intuitiota tässä pitää tietysti eniten seurata, mutta otan ilomielin tässä vaiheessa kaikki parannusehdotukset vastaan! 

Ja tähän loppuun vielä yksi kuva, joka ei mahtunut kollaaseihin: Mikon viime kesänä Kroatiasta sukeltama jättisimpukka. Se pääsee kunniapaikalle kirjastohuoneeseen tai miksei kamariinkin. Siihen korvansa painamalla voi vaikka tuudittaa itsensä uneen valtamerten kuohuessa :).


Kyllä kuvien koostaminen vaan kannatti. Abstraktit ajatukset ovat kivalla tavalla astetta konkreettisempia, varsinkin, kun kollaaseissa on mukana monia omia kalusteita ja esineitä. 


Suunnittelusunnuntaita!



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tapetit testissä

Viime viikot ovat vierähtäneet erinäisissä poikien asioissa. Kiireettömän ajan antaminen heidän juttuihinsa on tuntunut tärkeältä nyt, kun vielä molemmat asuvat kotona ja miettivät tulevaisuuttaan. Ja onhan se mahtavaa, että äidin apu ja keskustelukumppanuus kelpaa! Mutta on minulla vähän Villa Idur -raportoitavaakin, eli mennään siihen. Ei, jäille emme ole vielä uskaltautuneet, mutta talven suunnitteluajan olen yrittänyt hyödyntää.


Olen nähnyt paljon vaivaa löytääkseni a) tupaan ja kahteen kamariin mieleiset tapetit ja b) selvittääkseni, ovatko haluamani tapettimallit hengittäviä. Ikävä kyllä moni vanhan talon remppaaja törmää tilanteeseen, etteivät myyjätkään tiedä, ovatko tapetit oikeasti hengittäviä. Kun hirsitalon haluaa kunnostaa hengittäväksi, ei kannata viimeisessä pintakerroksessa fuskata, eli kosteutta läpäisevät tapetit ovat hakusessa.

Ikäväkseni viime vuonna löytämäni tapetit, (ks. täältä), osoittautuivat vesitiiviiksi. Mikä pettymys! Ne olivat mielestäni täydelliset, mutta kun lähdin tekemään mallipaloille Panu Kailan oppien mukaista yksinkertaista vesitestiä, huomasin, ettei vesi mene läpi, vaikka kuinka lilluttaisin vesilammikkoa palojeni päällä. Onni onnettomuudessa oli, etten ollut lähtenyt tilailemaan vielä mitään, huh.

Valmistajien sivuilta tietoa tapettien materiaaleista ja hengittävyydestä on tarjolla huonosti. Tilanne ei näyttänyt sen ruusuisemmalta, kun luin Juurrutus-blogista postauksen paperitapettien vesitesteistä. Yllättävää kyllä kirjoittajalla vain pieni osa perinnetapeteiksi luettavista paperitapeteistakaan läpäisi testin.

Tapettitalon (Pihlgren&Ritolan) sekä Lim&Handtryckin tapetit ovat tunnetusti juuri oikeanlaisia teknisessä mielessä - ja kauniitakin - mutta ikävä kyllä näistä malleista ei ole löytynyt sitä ykkössuosikkia juuri meille.

No, löysin sitten ihan kotimaisen, suht uuden ja paperisen Vanaja-malliston, joka on tehty viime vuosisadan vaihteen mallien mukaan. Olisin voinut lyödä vetoa, että tapetit ovat muovipinnoitettuja, mutta päätin kysyä asiaa tehtaalta (myyjä ei tiennyt). Tehtaalta väitettiin, että pinnoitetta ei ole, joten kävin lainaamassa tapettikansion kotiin.


Oman käden oikeudella tipautin lainakansion suosikkitapettiini vettä ja jätin vesilasin päälle. 45 minuutin jälkeen menin katsomaan ja täydeksi hämmästyksekseni vesi oli mennyt kokonaan läpi! Vielä on toivoa, että nykypäivänäkin osataan valmistaa hengittäviä perinnetapetteja. K-Raudan Vanajasta tuli vakavasti harkittava vaihtoehto. Makuukamariin voisi sopia tällainen vähän tummempi.



Koska kaikkein eniten olen mieltynyt muutamaan Duron paperitapettiin, päätin tilata koepaloja useammastakin eri tapetista. Ja ah, vesi menee niistä läpi, se MENEE LÄPI!


Yllätyksekseni Mikko tykästyi näihin kahteen Duro-tapettiin (yllä ja alla), joista itsekin pidän. Alla oleva "Lovisa Vit" on vähän yltiöpäinen, mutta kyllähän se sopisi tuvan seiniin valkoisten puolipaneelien kanssa...



Vielä ei olla tapetointivaiheessa, mutta sain mielenrauhan ja sehän on kaikkien kannalta hyvä juttu :).

Jalat maassa, pää tapettitaivaassa,



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...