tiistai 26. syyskuuta 2017

Tyrnit

Joskus syystä tai toisesta jokin asia jää uskomattoman pitkäksi aikaa suunnittelun asteelle. Yksi tällainen lähestulkoon jo hautautunut suunnitelma eteni yllättäen, kun Mikon vanhemmat ilmestyivät viikonloppuna kylään mukanaan kolme pientä tyrnipensasta. Jossain välissä minun haahuillessa metsässä Mauron kanssa ne olivat vieläpä itsestään kaivautuneet maahankin! :)



Nooh, oli minullakin osuuteni siinä, että ne pääsivät kätevästi maahan, sillä olin jo aikaa sitten kaivauttanut Maurolla kolme kuoppaa, täyttänyt kuopat mullalla ja reunustanut kivillä. Paikat valitsin ylhäältä rinteestä mahdollisimman tuulisesta paikasta.


Olin itse viikonloppuna tosi väsynyt yliraskaan työviikon jäljiltä enkä oikein seurannut, mitä kaikkea muut oikein pihahommissa tekivät. Yritin ladata akkujani ja siinä mielessä olikin loistotuuri, että kesän parhaat helteet (ainakin meidän suojaisassa pihapiirissä) osuivat näihin päiviin.

Akkujen latailu onnistuu ihan parhaiten metsässä. Keräsin ilman suurempaa tavoitetta kipon puolukoita ja toisen mustikoita.


Vilautan tässä vielä uutta hankintaani, jättipannua. Löysin sen kirpparilta 5 €:lla ja se osoittautui täysin toimivaksi.



Varsinkin kun on vieraita, pääsee nyt vähemmällä keittelyllä, mutta aikamoisia aamukahvisieppoja olemme itsekin - ainakin, jos sää suorastaan velvoittaa viivyttelemään aamukahvituokiossa.






Nyt on taas leppoistuttu riittävästi. Pirteää viikkoa kaikille!







maanantai 11. syyskuuta 2017

Kanervankukkatee ja muita kokeiluja


Kuivuri hyrrää täysinäisenä nyt yötä päivää. Viikonlopun tattisaalis oli uskomaton! Meillä kasvaa herkullista jyvästattia, jonka kausi on kovin lyhyt. Nyt oli siis taottava, mutta jätetään kuitenkin sienet hetkeksi ja siirrytään villikasveihin.



Villibuumi on ollut vallalla jo vuosia, mutta nokkosta, voikukanlehtiä ja vuohenputkea lukuunottamatta ei ole tullut hypähdettyä täysillä mukaan trendiin. Teetä olen haudutellut yrteistä paljonkin - mikään ei ole ihanampaa kuin minttutee maaliskuun pakkasissa.


Perjantaina luin Stellan kolmas luonto -blogista kanervateestä. Kiinnostukseni nousi, kun kuulin kanervateen rauhoittavasta vaikutuksesta ja suosituksesta nauttia sitä iltasella ennen nukkumaanmenoa. Olen nukkunut yhä paremmin viime vuosina, mutta periaatteessa olen aina ollut huono nukkuja, joten teen nykyjään kaikkeni, että saan yöuneni rauhoitettua. Miksei siis kokeilla kanervaakin?



Stellan blogissa kommentoitiin myös sitä, että kanervanomistajan maita pitää kunnioittaa, eli sen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Meillä sitä piisaa omasta takaa, joten sen puolesta ei ole ongelmaa. Keruuaika on juuri nyt: loppukesästä ja syksyllä. Pieni nippu kanervankukkia ja versolatvoja päätyi nyt ensi kertaa kuivuriin muiden yrttien kaveriksi.



Kaivoin kirjahyllystä ne pari luonnonkasvi- ja rohtokirjaa, jotka omistan. Kanerva, calluna vulgaris, kasvaa parhaiten merellisessä ilmastossa, eli ilmankosteuden pitää olla korkea. Ja mitä karumpaa maa-aines on, sen paremmin kanerva kuulemma viihtyy. Ei siis ihme, että saaristo on sitä täynnä.



Teehauteen ohjeet olen napannut minttuteen tekoa varten jo aiemmin Lääkekasvit-kirjasta: Kuivattu kanerva kostutetaan ensin kylmällä vedellä ja sen päälle kaadetaan kiehunutta vettä. Tee saa hautua  15 minuuttia ja juodaan lämpimänä. Useimpien villikasvien annostussuositus on 1 tl kuivattua yrttiä/kasvia per kuppi. Tällä ohjeella hauduttelin myös kanervankukkateeni. Alla olevassa kuvassa on tulossa kanerva-yrttisekoitusta. 



Luonnonantimia löytyy nyt joka lähtöön. Kanervasta innostuneena katselin ympärilleni ja iskin silmäni katajan ja pihlajan marjoihin. Niitäkään ei tarvitsisi kerätä talteen kuin ihan vähäsen.


Olen joskus ostanut mausteena katajanmarjaa ja muistaakseni sen kilohinta oli monta sataa euroa! Enemmänkin olisi ollut poimittavissa, mutta ajattelin, että desi katajanmarjoja - maustepurkillinen -  riittää ensi hätään meille. Katajanmarjat pakastin.


Pihlajanmarjahilloa tai -hyytelöäkään en ole koskaan tehnyt, mutta nyt keräsin n. litran marjoja ja keittelin niistä kolme pientä purkillista hilloa. Lisäsin sekaan siirappia ja varovaisen lorauksen brandyä. Tuli yllättävän hyvää, ihan hilloksi kelpaavaa, eli kyllä tätäkin pieni annos kannattaa tehdä! Riistalihan tai juustojen kanssa maistuu varmasti vielä paremmalta, mutta tänä aamuna se jopa toi aamupuuroon kivaa vaihtelua.




Mikko pysyi perinteisissä, eli keräsi ison satsin nokkosta talteen. Muistutan ties kuinka monennen kerran, että nokkosta kuuluu kerätä keväällä ja syksyllä (ei keskikesällä), eli nyt! Surkuttelen, kun tämä ravintopommi jää maassamme maastoon hyödyntämättä.


Luonnonsadosta intoutuneena muistin perunaistutukseni. Annabella-rivi tuotti pari litraa perunaa. Pliis, älkää naurako, nämä olivat tänään hauen kaverina parempia kuin mistään kaupasta saa, vaikka riittoisuus onkin vain kaksi päivällistä :). Annabella on siiklin kaltainen maukas ja kiinteä peruna. Kokeilun myötä taidan jatkaa annabellalla ensi vuonnakin. 


Olipa palkitsevaa sadonkorjuuta. Kukas mummo siinä kypsyttelee sienipaistosta?

Villiä viikkoa!


tiistai 5. syyskuuta 2017

Havaintoja vaatevuorista

En ole pitkään aikaan kirjoitellut vähentämisestä, mutta pitkä projekti vähemmän tavaramäärän saavuttamiseksi on edelleen käynnissä. Jotkut siivousfilosofiat tarjoilevat ajatusta, että tavarasta eroon hankkiutuminen olisi kertaprojekti, mutta mitä enemmän asiaa työstän, huomaan, että kyse on hitaasta ajatus- ja karsimisprosessista. Vaikka välillä rykäisenkin projektia kerralla eteenpäin, tuntuu, että suuressa kuvassa oman kulutustavan muutos on ainoa oikea ratkaisu, millä on merkitystä.

 
Rykäisyjäkin tarvitaan ja viimeiseksi kävin vaatekaapin kimppuun. Aihe on ajankohtainen: Lehdissäkin on kirjoitettu vaatevuorien epäeettisyydestä ja jopa kierrättämisen haitallisuudesta. Vaatteet päätyvät kolmansien maiden riesaksi ja haittaavat paikallista vaateteollisuutta. Me täällä länsimaissa vain yksinkertaisesti kulutamme liikaa vaatteita. Tästä taas kerran havahtuneena istuin koko sunnuntaipäivän ompelukoneen ääressä ja korjailin & tuunailin vanhoja vaatteitani. Jatkoaikaa sai kaikkiaan 9 vanhaa vaatetta, mm. roosa vintage-paita ylemmässä kuvassa ja kukikas Samujin kokohame alla.


Tarvitsen töissä useita hyviä vaatteita ja asukokonaisuuksia, mutta alkuvuodesta lukien päätin kokeilla, voisinko vähentää vaatehankintojani ja rakentaa vaatekaappini jotenkin järkevämmäksi. Monet lempivaatteistani ovat vuosia vanhoja, joten voisiko hankintatarve tyrehtyä iän myötä, jos vain osaa valikoida koko ajan paremmin??

Tänä vuonna on tuntunut, etten ole ostanut oikein mitään, mutta kuulkaas, kun kaikki ostokset listaa ylös, huomaa, että öhöm, kyllähän sitä on ostettu! Nyt yritän analysoida, mitkä hankinnat ovat olleet järkeviä, ja jos joku on ollut huti, voisinko oppia jotain siitä.


Uutena hankitut vaatteet:

-       Pinkki puolihame kuvassa: istuvuus hyvä, tullee pitkäikäiseen käyttöön
-       Pilkullinen pusero: plaah, ollut käytössä vain kerran, eli ei jatkoon
-       Valkoinen kesäpaita: oli koko kesän kovalla käytöllä ja varmasti taas ensi vuonnakin. Jatkoon.
-       Sinivalkoinen kesämekko: klassinen malli, jota käytin kesällä paljon, eli jatkoon.
-       Valkoinen hellemekko: hankinta Kroatian matkalta, klassinen malli, eli toivottavasti ensi kesän käytetyin vaate.
-       Sininen t-paita: ei kertaakaan päällä! Ei jatkoon.

Hutiostoksia 2/6


Kirpparilta hankitut:

-      yllä näkyvä lyhythihainen Marc O' Polo -kauluspaita: käytössä vain kerran, ei jatkoon :(
-       keinonahkatakki: kovalla käytöllä, jatkoon
-       musta neule: huomasin sen rispaantumisen vasta kotona, joten ei jatkoon
-       Helly Hansenin tuulitakki: pari kertaa käytössä, mutta toivottavasti tulee lisää käyttöä.
-       2 urheilu-t-paitaa: kovalla käytöllä. Jatkoon.

Hutiostoksia 2/6

Olen aika hämmästynyt siitä, että olen ostanut kaikkiaan 12 vaatetta ja silti on tunne, etten olisi paljon mitään hankkinut. Noin joka viides hankinta on ollut huti. Mielestäni 20% on paljon. Ja, kaikki hutiostokset ovat olleet puseroita! Hmm. En ollenkaan tajunnut tuota ennen tämän postauksen kirjoittamista. Minusta tulee tältä seisomalta puserokriittinen kuluttaja.

Kävin vaatekaappini läpi ja pistin kiertoon noin 20 vaatetta, muiden muassa tuo yllä oleva Pepe Jeans - paita, joka lähti merkkivaateliikkeeseen myyntitilille. Tavoitteeni tästedes on, että hankkisin entistä vähemmän, eli poistettujen tilalle ei ole lupa ostaa uutta. Järjestin myös vaatteet värijärjestyksessä henkariin, mikä on ammattijärjestelijöiden ohje vaatteiden käytettävyyden lisäämiseksi. Katsotaan, auttaako se mitään.

Taidan tehdä jonkinlaisen analyysin vaatekaapistani, mikä minua miellyttää ja mitä käytän paljon. Josko tällainen itsetutkiskelu auttaisi? Ihanne olisi se, että uusia vaatteita ostaisi vain silloin, kun tietää, että nyt juuri TARVITSEE jotain tiettyä vanhan kuluneen tilalle. 

Remppa- ja vapaa-ajanvaatteet ovat yksi mielenkiintoinen ryhmänsä: kuinka paljon niitä kannattaa hillota kaapissaan varmuuden varalta? Ehkäpä intoudun kirjoittamaan tästä joskus myöhemmin.

Vaatteita vähentäen,

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...